Koirakaveri kotona käymässä

Maanantaina käytiin esikoisen luona kylässä, jotta saatiin Mealle vietyä viikonloppuna poimitut marjat tuoreena. Ensimmäisenä maistiaisiksi annettiin isomummon keräämiä mustaviinimarjoja, joita tyttö söi mielellään vaikka välillä piti irvistää niiden kirpeyttä. Mea oli edellisenä päivänä maistellut sitruunaa, joten kirpeyteen tyttö oli jo tottunut. Lopuksi herkuteltiin mustikoilla. 

Koirakaveri oli myös mukana käymässä kotonaan, mutta tuli vielä takaisin meille lomaviikon kaverikseni. Meaa koira selvästi kiinnosti enemmän kuin aiemmin, varsinkin kun pitkästä karvasta saa hyvin kiinni ja vähän vetäistä. Molempien pitää oppia erottamaan omat lelut toisen leluista. Mea osasi ojentaa oikean lelun koiralle.

Takapiha piti totta kai koemaata ja merkata.

Tarkastaa naapurit vasemmalla.

Sekä myös oikealla.

Taitaa tää uusi koti olla ihan jees.

Mut hei, älkää minnuu tänne jättäkö!

"Huh, huolivathan nuo vielä mukaansa. 

Tartteen vielä pari lepopäivää viikonlopun jälkeen."

Aika kuluu nopeasti lomallakin ja lomaviikko on jo puolessa välissä. Tänään vielä sotkemista ja puunausta, huomenna vietän välipäivän siivouksessa.

Kohtalaisen lämmintä keskiviikkoa!

-Sari-

Mea täytti viime viikolla jo 10 kuukautta, yksivuotissynttärit on ihan pian. Käveleminen taaperokärryn kanssa ja huonekaluihin nojaten käy nopeasti, joskus jää huomaamattaan seisomaan pitkäksi aikaa tuetta. Onnistui jo kiipeämään alimpaan laatikkoon keittiössä, kun leikki lasten lempipuuhaa laatikoiden tyhjentämistä. Puhuu kuin papupata, mutta vielä omaa kieltään. Hampaita suusta pilkistää edelleen ne kaksi.  

Äidin pihalla kukkii, kukkii ja kukkii

Etupihaa kuvattu puutarhan puolelta päin. Keskellä verenpisarat ruukuissaan, takana iso perennapenkki jota reunustaa samenttikukat, niiden vieressä daaliarivi ja takana tumman- ja vaaleanpunaisia leimukukkia.

Elokuussa on ehdottomasti käytävä äidin luona ihastelemassa loppukesän kukkijoita. Tällä hetkellä kauneimmillaan kukkivat leimukukat, pelargonit, daaliat ja keltaiset ja punaiset samettikukat, joissa lentelee paljon pörriäisiä ja perhosia. 

Isoissa verenpisarapuskissa kukat olivat vielä suurimmaksi osaksi nupuillaan, toivottavasti ennättävät vielä kukkimaan komeasti.

Osa jöriineistä kukkii isossa penkissä talon edessä samettiruusujen ja leimukukkien välissä. Navetalla karjakeittiön ja vanhan saunan (ollut myöhemmin myös kanalana) edessä on pitkä rivi tummanpunaisia jöriinejä . 

Oma suosikkini on oranssikukkaisten daalioiden penkki pihan reunalla mustaviinimarjapensaiden lähellä. Siinä oli avautuneita kukkia vain muutamia, parasta kukintaa tässä penkissä vielä odotellaan. Joitakin daalioita on istutettu myös piharuukkuihin. 

Punaisen talon edessä perennapenkissä

kasvaa tietysti tummanpunaisia daalioita.

Ja daalioiden vieressä kasvaa leimukukkia.

Samettiruusuja

Klematis aitan seinustalla.

Ollapa hyönteinen ja viettää täällä äidin pihalla aurinkoisia kesäpäiviä ja lennellä kukasta kukkaan. On siellä niin kaunista.

Toinen lomapäivä on mennyt siivoillessa. Tai oikeastaan tähän mennessä sotkiessa, kun tyhjensin tiskiallaskaapin sisällön lattialle ja pyyhin sen sisäpuolelta ja järjestelin tavaroita. Saan vihdoin keittiön lattialla olleen muovin ja metallin keräilykorin kaapin kätköihin ja korin tilalle asunnossa paikasta toiseen ajelehtineen porrasjakkaran. Muistin välillä katsoa perjantain  Remontilla rahoiksi -sarjan jakson uusintana ja samalla selailin läpi kuvia kamerasta. Lomapäivän lepotauko on ohitse ja nyt pitää käydä koirakaverin kanssa ulkona ennen kuin siirryn luumun ja juhannusruusun juuriversojen kimppuun. 

Aurinkoista tiistain jatkoa!

-Sari-

Kantarellin tuoksua

Ajeltiin perjantaina Savonlinnaan äidin luo. Matka kesti jonkin verran kauemmin, sillä perjantaina oli monta liikenneonnettomuutta sattunut reittimme varrella ja mekin lähdettiin matkaan tilanteet ennakoiden aiottua myöhemmin. Kolaripaikoilla liikenne vielä hetken aikaa mateli, mutta niiden jälkeen matka jatkui jo rivakammin ja pääsimme turvallisesti perille. 

Oli niiin ihana päästä käymään vielä elokuussakin mansikkamailla. Saunoa ja uida ja nähdä äidin valtavat perennakukinnot.

Ja nyt oli hyvä sää käydä mustikkametsässä. Heinäkuussa loman lopussa sade kasteli metsät juuri kun mustikat alkoivat olla riittävän kypsiä poimittavaksi. 

Sillä aikaa kun me äidin kanssa poimittiin mustikoita, mieskulta kävi katselemassa kantarelleja, ja niitäkin saatiin. Ihme olisi ollutkin, jos olisi jääty ilman saalista, sillä tänä vuonna metsissä on paljon sekä mustikoita että kantarelleja. Melkein kokematon sienestäjäni oli tyytyväinen löytäessään ison sienipaikan. 

 Meidän keittiöstä leijailee ihana kantarellin tuoksu. Tuotiin kotiin iso kylmälaukullinen sieniä ja paistellaan niistä nyt heti osa pakastettavaksi, ettei kaikki  jää huomiseksi. Loput pistän vielä kylmään ja mietin huomenna paistanko niistä piirakkaa, tehdäänkö sienirisottoa vai löytäisinkö kivan ohjeen ja tekisikin jotain uutta. Yhden muffinsiohjeen netistä jo huomasin.

Kiitos jälleen kerran kaikesta, äiti < 3

Hyvältä maistui kesän ensimmäinen mustikkamaito. 

-Sari-

Ei pöllömpää lomasäätä luvassa

 Elokuinen lomaviikko häämöttää jo nurkan takana ja kovin lämpöistä säätä on edelleen luvassa. Onneksi kuitenkin pysytään maltillisissa lukemissa, kun viikonlopun hellepiikistä päästään. 

 Lomaviikon vietän ihan tässä kotosalla, koirakaverin kanssa. Mieskulta on töissä ja puuhastelen päivisin mitä ennätän. 

Alkuviikosta varaan aikaa juhannusruusun ja luumun juuriversojen hävittämiseen. Paras aika siihen työhön on iltapäivän puolella, joten aamuisin voin käynnistellä päivät  omaan rauhalliseen tahtiin ja nukkua pidempään. 

Viikon loppu puolella saan ystävän kylään ja silloin vietetään askartelupäivää. Lomaviikon kukkakimpun olen jo tilannut valmiiksi ja vieläpä kotiin tuotuna. Kässäfestarit on taas peruutettu, joten viikonlopun menot meni uudelleen suunnitteluun.

Kelloköynnöksen ensimmäiset kukat putosivat jo maahan. Keräsin ne talteen ja laitoin pöydälle, ettei niiden kauneus mene hukkaan heinikon ja kivisoran seassa.

Mukavaa viikonloppua!

-Sari-

Elokuista tunnelmointia puutarhassa

Tuli yö ja suuret tähdet ja Hemuli rakasti yhä puutarhaansa.

Se oli suuri ja salaperäinen ja sinne saattoi eksyä

- mutta mitä siitä, siellähän oli kotona

-
Tove Jansson

Toukokuun jälkeen toiseksi paras kuukausi vuodenaikojen kierrossa on tunnelmallinen elokuu. Odotan koko kesän elokuun hämärtyviä iltoja ja lämpimiä öitä, jolloin voi istuskella pihalla ja tunnelmoida. Katsella tähtikirkasta taivasta ja kuunnella heinäsirkkojen siritystä (vaikka en kuulekaan enää korkeita ääniä vaan ne matalemmat siritykset). Seurata taivaalla kulkevaa kuuta ja kirkkaita iltaplaneettoja. Nauttia hljaisuudesta.

Harmi vain tämän kesäajan takia ilta pimenee niin myöhään, eikä tämä mumma jaksa kovin usein myöhään valvoa ja istua takapihalla nauttimassa elokuisista illoista ja öistä. Yritän kuitenkin valvoa ja nauttia näistä illoista niin usein kuin niihin saa mahdollisuuden. Yleensä jaksan valvoa juuri siihen asti, kun tummat varjot syvenevät syreenien syleilyssä ja yö koittaa.

Tämä viikonloppu on aivan älyttömän oiva kaikin puolin nauttia elokuun lämmöstä, kuutamosta ja tähtitaivaasta. 

Ripottelin ympäri pihaa paljon kynttilöitä ja
lamppuja tuomaan valoa ja luomaan tunnelmaa.

Savonlinnassa kirpparilla huomasin tämän keraamisen pastellivärisen lyhdyn ja tiesin heti tarvitsevani sen ihan näitä elokuisia kynttiläiltoja varten ja nyt se roikkuu aurinkovarjon alla pitkässä koukussa. Ja aurinkokennolamppuja ostettiin monta lisää ja näillä saakin joka yöksi mukavasti valoa takapihalle niin pitkään kun auringon paistetta riittää.  Viime yönä kuljeskelin takapihalla ja ne heijastivat kivoja kuvioita maahan. 

Aamulla aloin jo valmistautumaan tätä iltaa varten. Siirrettiin pihapöytä paikolleen, lakaisin koivunsiemeniä pois ja levitin liinan pöydälle (koivunsiemensadetta tupsahti vähän ajan päästä oikein kunnolla). Kaupasta ostin valmiin kukkakimpun koristamaan pöytää, kun ei omasta takaa ole maljakkoon kukkia poimittavaksi. 

Koirakaverikin nauttii kun ollaan ulkona. 

Aurinko on jo laskenut ja nyt alkaa hämärtymään ja lamput valaisevat jo kivasti pihaa. Kaadoin lasiin tilkan savun makuista viskiä ja istahdin aurinkotuoliin. Ulkona on mittarin mukaan lämmintä vielä parisenkymmentä astetta. Tunnin päästä kuu hiipii pikku hiljaa puiden takaa näkyville ja taivas tummenee niin, että tähdetkin erottuvat kirkkaammin.

Ihanaa yötä!

-Sari-

Kelloköynnöksen kukinta alkanut

Ostotaimien osalta olen ollut toiveikas kukinnasta tänä kesänä ja tänään aamulla huomasin ensimmäisten kelloköynnösten kukkanuppujen kasvaneen jo avautumisvaiheeseen.

Valkoinen nuppu oli alkanut muuttamaan jo väriä.

Onpa väri kaunis tässä vaiheessa.

Kelloköynnös kasvattaa kukan täyteen kokoonsa ja väri vaihtuu valkoisesta tummaan siniviolettiin hyvin nopeasti. Kun aamulla nuppu alkaa avautumaan, illalla se on jo täydellinen. 

Oli mukava seurata näitä värivaiheita pitkin päivää, mikä oli mahdollista nyt etätyötä tehdessä. Etätyömahdollisuus jatkuu ainakin ensi kuun loppuun, aika näyttää tarvitseeko toimistolle palata vielä silloinkaan. Kotona on hyvä olla.

Lämmintä viikonloppua!

-Sari-

Elokuussa on kesä parhaimmillaan

Elokuu on toukokuun jälkeen vuoden parasta aikaa. Elokuussa on vielä kesä ja viimeistään koulujen alkaessa mukavan lämmintä. Nyt pelottelevat ensi viikon lopulla vielä helteelläkin.

Tänään nautin ulkona puuhastelusta. Leikkelin naapurien puolelta levinneiden köynnösten oksia lyhyemmiksi ja kastelin kuivahtamaan päässeitä kukkia. 

Siivosin ja siirtelin kasveja parempiin paikkoihin (ennen lomaa kokosin ne yhteen, jotta sateella hoituisi kastelu luonnostaan ja pienemmät saavat suojaa isommista). Istutin hopeaputouksen lopulliseen ruukkuun, sillä ennen lomaa ennätin sen vain hätäisesti istuttaa hieman myyntiruukkua suurempaan, jossa ei juurikaan enää multatilaa ollut. Nyt multa kestää kosteana pidempään.

Mieskulta ajoi nurmen ja sitten alkoikin piha näyttää siistimmältä. 

Lakaisin laatoilta koivunsiemeniä ja kun olin saanut ne suht puhtaaksi, pöllähti puista entistä isompi siemenpilvi päälle ja maahan. Sen kisan voittivat koivut, kun alkoi satamaan vettä. Vesi olikin tervetullutta jo, vaikka ei sitä paljoa satanut. Sain yhden ämpärin ja kastelukannun täytettyä sadevedellä ja vielä sisäkukkille kasteluvedet talteen sateen aikana. 

Tänään poimin ruokapöytään ensimmäiset tämän kesän tomaatit ja avomaankurkun. Tulevat lämpöiset päivät antavat toivoa kesäkurpitsasadostakin. Tähän asti kurpitsan taimeen kukkia on kasvattaneet vain pojat.

Kesäistä elokuuta!

-Sari-