lauantai 17. lokakuuta 2020

Ekat synttärit


 Murunen on vuoden vanha. 
Synttäreitä juhlittiin nyt viikonloppuna 
sukulaisten ja kummien kera.





Meiltä Mea sai lahjaksi norsun Ü




Tytär oli askarrellut tällaiset kiitosmuistamiset vieraille.
Lasipurkisssa minivaahtokarkkeja ja paperikääre,
joka kätkee ajatelmia ja mietelmiä.

Eddy seurasi valppaana lahjojen avaamista
ja varmisti saavansa Mean kakusta maistiaiset.

Korttikin valmistui tänä aamuna.

-Sari-


perjantai 16. lokakuuta 2020

Tagista se ajatus lähti

 Kävin eilen Kampissa ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun. Ajoitus oli mainio, sillä julkisessa liikenteessä oli tosi vähän kulkijoita, kiitos meneillään olleen syyslomaviikon. 

Asiat hoidettuani kävin myös toimistolla hakemassa tavaroita ja samalla sain siistittyä työhuoneen kukat, jotka ihme kyllä olivat vielä hengissä. Joku ihana työkaveri on pitänyt niistä huolta ja antanut vettä yli puolen vuoden ajan.

Työpaikalla käynnin syy vapaapäivänä oli työhuoneeseen säilömäni tyhjät puurohiutalepaketit Ü Olen jo yli kuukauden odottanut, että pääsen ne kaapista noutamaan. Näistä vaaleista kartongeista saan mitä mainiointa materiaalia kranssien leikkaamiseen ja näistä riittää jopa 14 korttiin. 

Toki samalla sain uuden kalenterin ja muistiinpanoja
 varten vihkoja kotitoimistolle tuotua.

Kotimatkalla piipahdin Omenassa ex tempore kampaajalla ja samalla reissulla tuli harhauduttua vaatekauppaankin. Sieltä löysin huivin, jonka värejä en voinut vastustaa. Pikaisen päätöksen tein myös tuosta pellavapaidasta. Vaatteissa oli niin kivat paksut tagit, että innostuin tekemään niistä pienet kortit.
Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin jo varhain ja ennen töiden aloittamista piti vähän aikaa askarrella ja leimasin noita tekstejä. Eilen leimailin ja stanssasin jo nuo suloiset hahmot.
Tagien kokoon just passeleita leimoja tuli parahiksi Heidin korttipajalta tilattua. Nämä Lawn fawnin ja mama elephantin leimat ovat supersuloisia. Hankin myös leimoihin kuuluvat stanssit, niin on helpompi näitä leikellä. 
Toiselle puolelle tagia teippasin kuviopaperia. Mikäli aika antaa myöten, lisään tännekin jotain leimakuvia tai koristuksia.
Illan päätteeksi suunnittelin onnittelukorttia. On jo hyvällä mallilla, aamuun jää lopullisen sijoittelun päättäminen ja kasaaminen. 
Saakohan sitä nukuttua, kun norsut, karhut ja koalat pyörii mielessä. Varmaan yöllä näen unta kuumailmapallolennosta Australiassa Ü

Hyvää yötä!

-Sari-

tiistai 13. lokakuuta 2020

Syksyn sitkeät sissit

 Lounastauon alettua aurinko alkoi hemmottelemaan lämmöllään ja valoisuuden houkuttelemana menin puuhastelemaan takapihalle. Kauaa en siellä ennättänyt tällä kertaa olemaan, mutta sekin vähä teki kyllä niin hyvää. Keräsin ulkopöydältä pois koivunlehdet ja lehtikuusen neulaset, jotta saadaan se kuivemmaksi ja purettua osiin ja talvehtimaan varaston suojiin. 


Työpäivän päätyttyä menin keräämään loput eilen haravoimani lehdet säkkiin ja eikös tuolta taivaalta joku pilvi juuri silloin yli kulkenut ja ripsautti vettä maahan. Ei paljoa, mutta sen verran kuitenkin, että innostus ulkotöihin loppui siihen. 
Pilvipoutaisten päivien ennustetaan jatkuvan, joten ulkona pääsee puuhastelemaan ainakin hetken. Torstaina on vapaapäivä, toivon mukaan silloin ennätän kotiin aikaisin ja iltapäivään jää monta tuntia aikaa rapsutella lehtiä ja tyhjennellä ruukkuja.
Kun olin saanut työhanskat kuivumaan, piti käydä vielä ulkona kuvaamassa näitä syksyn viimeisiä sitkeitä kasvajia. 

Amppelimansikassa on raakileita ja kukkakin vielä. Satoa tästä en ole saanut ollenkaan, mutta toivottavasti pärjää talven yli ja ensi kesänä sitten uusi odotus punaposkisista mansikoista. Tuota ei varmaan toinna enää sisälle siirtää maistiaisten toivossa.
Kelloköynnös kasvaa porskuttaa viileistä päivistä ja öistä viis veisaten. Viimeisen kerran sisälle tullessa huomasin, kuinka se oli kietonut kärhen harjanvarteen ja kurkotteli pitkälle oven ikkunaa kohti. Sydäntä raastaa kun köynnöksen ruukun tyhjennän ja kukalle hyvästit jätän. Niin paljon se on iloa tuonut kauniilla kukillaan. Noista viimeisistä pitää nauttia aina kun ennättää.

Ulkona on nyt ihan tyyntä. Aurinko on laskenut ja ilta alkaa hämärtymään. Yöstä on tulossa selkeä ja viileä, mutta vielä ei pitäisi laskea pakkasen puolelle. 

Mieskulta on keilaamassa ja taidan nyt laittaa tuoksuvan kynttilän palamaan, kietoutua lämpimään huopaan ja katsoa jonkun hyvän jakson Herculea ja ottaa iisisti tämän illan.

Ihanaa tiistai-iltaa!

-Sari-

maanantai 12. lokakuuta 2020

Joulukransseja tummalla pohjalla

 Lauantaiaamuna kasasin pari uutta joulukorttia.

Näitä on nopea tehdä, kun osat ovat jo valmiina.

Eniten menee aikaa, kun päällimmäiseen kranssiin kiinnittää kohotarrapaloja. Tykkään käyttää  pyöreitä tarrapaloja ja jäljelle jäävät reunat hyönynnän pienien osien kohottamiseen.


Tekstileikkeisiin sulatin kiiltävää valkoista kohojauhetta. Näin valkoinen joulutähti ei pistä esiin liian valkoisena. Myös valkoisesta helmiäiskartongista leikatut lumihiutaleet raikastavat kokonaisuutta.

Tausta kaipasi myös valkoista, joten roiskin paperille maalipisaroita. Laimensin pisaran akryylimaalia vesitilkalla ja roiskin vesivärisiveltimeltä maalia sinne tänne. 

Roiskeita tein nyt ensimmäistä kertaa ja ensin harjoittelin suttupaperille, sitten roiskin stanssatulle kartongille ja vasta lopuksi valmiiseen korttiin. Roiskuttelun jälkeen valkoisia pisteitä oli lattialla, tuolissa, pöydällä ja varmaan monessa muussakin paikassa. Myös silmälasikotelo on saanut valkoisia täpliä Ü

Kivaa viikkoa!

-Sari-

sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Kaunis sunnuntai

 Aamuyöstä alkoi vesisade ja piti käydä vikkelään siirtämästä krysanteemi räystään alle suojaan. Iltapäivästä pilvet väistyivät ja nyt paistaa aurinko ja on mitä kaunein lokakuinen sunnuntai.

Meillä oli viikonloppuvieraita pitkästä aikaa. Eilen käytiin keilaamassa, laitettiin saunan jälkeen yhdessä ruokaa ja aamulla nautittiin aamupala kynttilän luodessa tunnelmaa.
Lapset ovat jo tovin istuneet junassa matkalla kotiin, mieskulta lähti lenkille ja itse nuokun nojatuolissa tennisfinaalia seuraten. Kumpaisenakin aamuna olen herännyt kovin aikaisin ja nyt kun koti on hiljentynyt, väsyttää ihan älyttömästi. Vois käpertyä viltin alle pötköttelemään mutta on pyykki ja kohta Strömsö.
Kävin takapihalla siivoilemassa lehtiä pois ja hämmästyin, kuinka paljon vielä on kukkia. Samettiruusut, laventeli, keijunmekko, kissanminttu, suklaaminttu, joku toinen minttulaji, oregano, mansikka (jossa myös puolenkymmentä raakiletta), sitruunamelissa ja kelloköynnös ainakin kukkivat edelleen.

Ja etupihalla vieläkin rimpsureunainen orvokki kukkii valtoimenaan. Syreenissä on paljon vihreitä lehtiä ja kelloköynnös on kasvattanut köynnöksen oven eteen, hyvä että takaovesta ulos pääsee.
Ihanaa sunnuntai-iltaa!

-Sari-

sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Kanelia ja kauraryynejä, korvapuustipäivä

En muista milloin olisin viimeksi paistanut pullaa. Yleensä paistan korvapuusteja, pitkoa olen letittänyt lapsuudenkodissa äidin kanssa leipoessa. Aamulla katselin pullaohjeita ja suunnittelin leipovani lämpiäisiä, kun oltiin menossa esikoisen luona käymään, mutta mieskulta oli "leiponut" kaupassa jättikokoisia korvapuusteja ja pullataikina jäi tänään tekemättä. Joku kerta testaan korvapuusteja, joihin täytteeseen laitetaan kauraryynejä.

Eksyin pullaohjeita etsiessäni artikkeliin, jossa oli erilaisia pullaan liittyviä sananlaskuja ja kokosin ne tähän talteen.

Jos paakari pistää valssiksi,
pullat ne palaa tanssiksi. 

Hyvin on muorin pullat uunissa,
ei pala eikä paistu.

Kupparin Ullalla on posket kuin pennin pulla.

Pulla pitää pyllyn pyöreänä
ja luut piilossa.

Onnellisia lapsia kasvaa pullatuoksuisessa kodissa.

Kahden kauppa on kolmannen korvapuusti.

Älähän pullaa läkkää kun korputkin on vielä syömättä!

Paisuu kuin pullataikina.


Maukasta pullasunnuntaita!

-Sari-

lauantai 3. lokakuuta 2020

Syyspohdintoja

 

Lokakuun alkaessa havahduin siihen, että nyt tosiaan on jo syksy ja pitäsi alkaa valmistautumaan talveen ja viettää enemmän aikaa tuolla takapihan puolella. 

Herätyksenä oli tuo kauniin punaiseksi muuttunut villiviini aidan päällä, jota olohuoneesta katselin. Vaikka taustalla olevat koivut ovat keltaisia ja jo melko harvalehtisiä, niin lämpimät päivät pitivät ajatukset vielä kesän ja syksyn taitteessa ja luulossa, ettei mihinkään ole kiire. Mutta aika ravaa kuin viimeistä päivää.
Muutaman päivän suunnittelin lehtien haravoimista kohopenkkiä varten, mutta työpäivien jälkeen olikin muuta puuhaa omenasäkkiä tyhjentäessä (saldona kulhollinen omenalohkoja ja reilu ämpärillinen biojätteisiin vietävää).

Eilen lounastauolla kävin katsomassa olivatko lehdet vielä maassa ja tartuin haravaan ja haravoin kaksi säkillistä lehtiä talteen. Kuivien lehtien haravoinnissa sammaloituneesta maasta ei kauan nokka tuhissut ja nyt olen tyytyväinen. Olen huomannut, että lounastauko on paras hetki tällaisiin puuhiin. Yhtenä päivänä sain istutettua keijunkukat piharuukkuihin ja toisen kanervan isompaan ruukkuun. Ulkona puuhastelu raikkaassa ilmassa auttaa jaksamaan iltapäivän työt ja sisällä istumisen paremmin.
Vaikka ruska värittää nyt luontoa, puutarhassa pilkistää vielä väripilkkuja. Myöhään puolivarjoon kylvetyt kehäkukat kukkivat nyt parhaimmillaan ja lehtiä haravoidessa ihastelin naapurin aidan takaa kurkistavaa kultapiiskua.
Ja kelloköynnökseen oli auennut moooonta kukkaa. Useimmat roikkuvat korkealla räystään alla ja tässä aitaan päin kasvaneessa varressa kukki kolme rinnakkain hauskasti roikkuen. 
Eilen käytiin mieskullan kanssa elokuvissa katsomassa Metsäjätti. Maskisuosituksen noudattajia oli ilahduttavan paljon. Mietin vain, käyttivätkö salista poistuneet samaa maskia kuin sinne mennessä vai olivatko vaihtaneet uuteen. Monella oli juomaa ja naposteltavaa mukana. Ja pitääkö se maksi vaihtaa tunnin välein uuteen, että siitä olisi hyötyä? 

Meillä toimistolla työskentelevät saavat maskit työmatkoihin, kaksi päivässä siis. Lisärekrytointien myötä toimistolla työskentelevien määrä kasvaa, ainakin väliaikaisesti. Etätyön suosiminen tuskin vuoden lopussa vielä päättyy, josko kuitenkin jo vuoden päästä. 

Nyt pilvet väistyivät ja aurinko pääsee kuivattamaan yön kostuttamaa luontoa. Miekin taidan piipahtaa hetken aikaa ulkopuuhissa ja mietin sitten, riittääkö mielenkiinto siivoamiseen (mieskulta on keilaamassa ja nyt olisi monta tuntia aikaa itsenäiseen työskentelyyn) vai keskitynkö vielä tämän päivän askartelemiseen, jos päänsärky ei hellitä.

Hurmaavan kaunista lauantaita!

-Sari-