Makoisaa lauantaina

Kevään ensimmäiset kotimaiset mansikat 💖

Eilen illalla käytiin seuraamassa MM-jääkiekkoa, Saksa - Kanada -peliä. Piiitkästä aikaa tuli käytyä hallilla, olipa kiva haistella jään tuoksua. Peli oli vauhdikasta ja siistiä, 

Kerran veri lensi saksalaispelaajan huulesta vissiin (ainakin parhaana pelaajana palkitun saksalaisen huuli oli melko turvoksissa) ja kanadalainen passitettiin jäähyaitioon. Videotarkistuksen jälkeen tuomio peruutettiin, sillä syynä ei ollut vastustajajoukkueen pelaajan teko vaan ihan oma joukkukaveri mailallaan huitaisi. 

Meillä oli paikat ihan Kanadan vaihtoaition takana. Telkkarissahan ei siitä kohtaa katsomoa näy, vaan pleksissä olevan tekniikan näyttämä teksti. Meidän näkyvyys oli ihan hyvä ja tietysti kattelin minkä näköisiä nuoria miehiä joukkueessa on Ü.

Sen verran eilinen istuminen on tuntunut tänään kropassa, että aamulla oli kroppa kankea ja kipeä kuin olisi halolla joku hakannut. Päätin kuitenkin lähteä mieskullan kanssa kauppaan mutta pihatalkoisiin en osallistunut. Tällä viikolla olen nukkunut huonosti (sitä ne toimistopäivät nyt alkuun aiheuttaa) ja pelin myöhäisen ajankohdan takia olin jo aiemmin suunnitellut tämän lauantain ihan vaan leppoisaksi lepopäiväksi. 

Kaupasta ostin kotimaisia mansikoita. Kun tarjosin miehelle isointa mansikkaa maistella, luuli sen olevan ulkomaista mansikkaa ja nyrpisti nenäänsä. No nämä suomalaiset maistui mansikalta niin kuin pitääkin, ulkomaisista hänellä kun on huonoja makumuistoja. 

Aikomuksena oli istahtaa vähäksi aikaa takapihalle nauttimaan mansikoista (kuoharia en pahus ajatellut ollenkaan) ja podcastista, mutta voimistuva tuuli ja ilman viileneminen sai toisiin ajatuksiin. 

No ennätin pienen kattauksen tehdä pöydälle ja ottaa kuvan muistoksi siitä ajatuksesta. Koirakaverin sain houkuteltua seuraksi pihalle ja eikös just samaan aikaan jossain melko lähellä alkanut ukkonen jyrisemään. Toinen reppanahan heti pinkaisi takaisin sisälle ja jäi keittiön pöydän viereen tärisemään ja läähättämään. Mieskulta oli kuullut jyrinän myös ja kiruhti talkoista käyttämään koiran lenkillä. Ihme kyllä toinen lähti ihan hyvin mukaan, yleensä kääntyy heti takaisin kotiin päin turvaan. 

Uudemman kerran en jyrinää kuullut, mutta sähköinen ilmavirtaus kesti vielä jonkin aikaa. Nyt Eddy vihdoin rauhoittui ja makaa tuossa vieressä koiran unta nukkuen.

Sade ei ole vielä saavuttanut ryytimaata vaan aurinko paistaa just nyt. Taidanpa lähteä vähän ulos puuhastelemaan ennen sateen alkamista. Ennätän vähän sotkea itteni ennen saunaa.

Mukavaa lauantaita!

-Sari-

Tuomen tuoksua

 

Nyt alkaa vuoden paras aika, kun luonto herää ja 

puut kukkivat ja lehdet ovat hennon vihreitä.

Lauantaisen sateen jälkeen luonto raikastui

ja seuraava lämmin päivä räjäyttää luonnon kasvuun.

Vaahteran kukkia voi käyttää salaatin koristeluun.

Pian kukkii tuomi lähellä lämpimällä paikalla.

Ensimmäiset kukat löysin maasta viime torstaina.

Vierekkäin kasvavissa koivuissa on ihan eri kokoiset lehdet.

Riippakoivun oksat heiluivat kovasti tuulessa, mutta onnistuin

saamaan edes yhden onnistuneen kuvan hiirenkorvista.

Kielon lehdet ovat kasvaneet muutamassa päivässä

pienistä ohuista piipoista laajaksi lehtimereksi.

Tuomen tuoksuista viikkoa!

-Sari-

Kaunista äitienpäivää

 

Äidille

Isoäidille

Isoisoäidille

-Sari-

Wappujuhlissa

 Vappua juhlitaan säässä kuin säässä. Jos ei pinkeissä korkokengissä niin pinkit huopikkaan jalassa 😀

Pakattiin aamupäivällä ilmapallot ja wappukimarakassit autoon ja ajeltiin esikoisen luo. Kolmas korona-ajan vappu, jota juhlittiin yhdessä hyvästä ruoasta nauttien.

Salaatit

Nakit, lihapullat ja pulledpork

Wiskarilan wappukimara oli taas niin runsas, ettei sitä neljä aikuista ja yksi lapsi saanut kerralla tuhottua. Ei haittaa, nälkä se on huomennakin.

Vein mukana saippuakuplia ja käärmepillit. Pillien puhaltelua piti päiväunien jälkeen vähän aikaa harjoitella, että osaa puhaltaa niin varovasti, ettei tule kovaa ääntä. Maia yritti napata pillin suuhunsa ja sehän harmitti kovasti, kun mumma ei antanut.

Löydettiin Mean kanssa nurmelta kastemato, jota rastas oli käynyt aiemmin nokkimassa. Matoa piti näyttää äidillekin ja käydä aina välillä tarkistamassa onko se vielä tallessa.

Oli meillä kiva vappujuhla 💚💛

Mukavaa toukokuuta!

-Sari-

Iloista vappua!

 

-Sari-

Sinivuokkojen ja kevättähtien aikaa

 Sinivuokkojen kukkia avautuu takapihalla 

juhannusruusun ja kuusen kannon ympärillä.

Niiltä kasvutilaa alkaa valtaamaan kevättähdet.

Maanantaina kaupasta kotiin ajaessamme näin tien varrella jo valkovuokkomättään täynnä kukkanuppuja. Varmaan eilen ovat jo avautuneet kukkaan. Meidän takapihalla en ole vielä valkovuokkojen lehtiä nähnyt, pitää käydä tarkemmin katselemassa loppu viikosta.

Tikka on jo useampana päivänä yllätetty takapihalta. 

Pidin pääsiäisen jatkoksi kaksi talvilomapäivää. Eilinen päivä ei lomalta tuntunut, kun pidin pyykkipäivän. Lakanapyykki oli ehdottomasti saatava ulkonaruille kuivumaan, mutta se vaati lumitöiden tekemistä ensin. Narujen alla oli niin korkea lumikinos vielä, että muutoin lakanan helmat olisivat heiluneet tuulessa nokista lunta pyyhkien. Tänään kävin lakanat narulta ja kyllä ne tuoksuvat niin raikkailta, vaikka pakkasyö ei ollutkaan. Uusi satsi pyykkejä on taas ulkona kuivumassa yön yli.

Takapihalla on lunta vielä yhdessä nurkassa ja tänään pääsin jo kuivilta kohdilta lakaisemaan lehtiä ja roskia pois. Kuivat lehdet kasasin perennapenkin päälle ja ympärille suojaamaan liialta kuivumiselta ja tuomaan lisäravintoa maahan. Penkkiin tyhjensin syksyllä keskukkaruukkuja ja levittelin paakut ensin penkkiin. Muutamasta ruukusta on vielä tyhjentämättä kesäkukkien juuret ja mullanjämät pois. Suuressa alkakasteluruukussa vesi on melkein reunoihin asti. No ainakaan katolta pudonnut lumi ja pakkanen eivät ole ruukkua vahingoittaneet kevään aikana.

Kauniita aurinkoisia päiviä!

-Sari-

Pitkäperjantaina matkattiin äidin luo

 Kun perjantaina aamupäivästä lähdettiin kotoa, saapasteli pihatiellä fasaani. Koirakaverin kanssa en mennyt samaan suuntaan, mutta olisi ollut kiva yrittää ottaa siitä kuvia. Luulisin, että näkemäni fasaani oli naaraspuoleinen. Oli sen verran kaukana ja kiiruhti naapurin takapihalle päin etten ole ihan varma. 

Meillä oli mukava kahden päivän vierailu äidin luona. Lunta oli puutarhassa vielä niin paljon, että mustaviinimarjapensaita ei paljon näkynyt eikä pihakeinuun päässyt  vielä istumaan.

Koirakaveria ei lumihanki haitannut, kun sitä pitkin pääsi juoksemaan ja jäälohkareita oli mukava pureskella. Eddy ei oikein ymmärtänyt, miksi ihmiset eivät tulleet hangelle kävelemään. Eddy pääsi mieskullan kanssa rannalle kävelylle ja oli käynyt jäälläkin.

Käytiin tänään päiväkävelyllä toista rantatietä pitkin, joka oli jo melko kuiva. Mentiin niin pitkälle kunnes tie muuttui lumiseksi. Tänä vuonna monelta jäi varmaan pääsiäisenä mökille menemättä, kun lunta on niin paljon, varsinkin itäisessä Suomessa, ja mökkiteitä pitkin ei vielä pääse kulkemaan.

Tien vieressä on kuusikko, jossa tykkäsin lapsena kuljeskella. Se oli sammaleineen minun  satumetsäni, jossa menninkäiset asuivat. Tiheässä metsässäkin oli vielä paikoitellen lunta.

Meillä oli osan matkaa seurana kaksi sitruunaperhosta. Ne lentelivät niin nopeasti eteenpäin, etten perässä pysynyt. Toinen pysähtyi maahan hetkeksi ja pysyi paikoillaan sen verran aikaa, että sain otettu siitä kuvan ja toisenkin.

Rantatien varrella on aiemmin ollut monta isoa muurahaiskekoa. Nyt piti kävellä pitkän matkaa, ennen kuin nähtiin ensimmäinen. Se keko oli pieni, mutta siinä liikkui mustanaan muurahaisia. Seuraava keko oli isompi ja viimeisin kaikista suurin. 

Kuvan muurahaiskeossa noissa mustissa kohdissa kulkee muurahaisia. Aurinko lämmitti kekoja ja muurahaisilla oli kova kiire.

Muutama kantokuva matkan varrelta. Koivun kannon päällä kasvoi sammalmätäs kuin vihreä peruukki ja toisen, sammaleen kokonaan peittämän kannon kupeessa kasvoi kääpä.

Kurkien tai joutsenten huutelua ei päivällä kuulunut. Peippojen laulu säesti meidän kulkua, yhtään en nähnyt puiden oksien kätköistä. Pian nämä koivut vihertävät, kun lehdet ovat hiirenkorvlla. Silloin on kauneinta aikaa luonnossa.

Aurinkoa ja iloa!

-Sari-