Äidin kukkaparatiisi

 Pääsisipä näkemään äidin pihan aina silloin, kun kukkien loisto on runsaimmillaan ja piha kauneimmillaan. Näin kesän viimeisenä päivänä muistelen äidin paratiisin kukkien paljoutta ja selaan lomalla ottamiani kuvia. Mitä kaikkea silloin kukkikaan?

Loman päättyessä elokuun alussa leimukukat alkoivat kukkimaan ja viereiset daaliatkin olivat kukintansa alkuvaiheessa.

Isot verenpisarat ovat vuosia vanhoja, puuvartisia jo.

Oikealla on uusin itse kasvatettu verenpisara.

Yllä näkyy mattotelineellä roikkuva komea karjalanneito.

Sekin on monta vuotta vanha, yksi monesta.

Karjalanneidoissa on yllättävän paljon kukkia tänä kesänä.

Pohjoistuulet eivät ole niitä pyöritelleet ja repineet kukkia.

Aitan edustalla roikkuu karjalanneidon

lisäksi paljon muitakin kukkia.

Yhdessä pelargonissa oli vasta nuppuja.

Samettikukkia kasvaa monessa kohtaa.

Isosamettikukkia

Ryhmäsamettikukkia

Kauniita nämä punavoittoiset ja niin erilaisia.

Flammentanz

Malva tai malvikki

Liljat

Punaiset jöriinit

Kärhö

Maatilan pihalla pitää olla jo eläkkeelle

vuosikymmeniä sitten jäänyt maitotonkka.

Vaikka omasta takaa kukkia on paljon, niin

uusia kesäkukkiakin niiden joukosta löytyy.

Nurmikolle on siementänyt orvokkeja

Nämä kaunottaret kasvavat rappusten vieressä.

Ja omat suosikkidaaliani, oransseja tietenkin.

Pieni otos äidin kauniista kukista. Kukkapenkkien kukkia ei kastella, mutta ruukkukukkia ja amppelitomaatteja kastellessa kuluu päivittäin tunti jos toinenkin. 

Toivottavasti tätä kukkaloistoa kestää pitkälle syksyyn.

Ja kerran vielä pääsisi tämän kesän kukkia ihastelemaan.

Kiitos kesä 2022. Et tälläkään kertaa ollut tylsän yksitoikkoinen saati tasapuolinen ympäri Suomen maan. Oli helteisiä jaksoja ja viileitä jaksoja keskellä parasta kesää heinäkuussa. Meidän seudun olet pitänyt rutikuivana, jopa maastopaloalttiina mutta jonnekin jaoit auliisti vettä mutta kuritit myös myrskysäällä. 

Muistelemme tätäkin kesää  jälkeen päin lämmöllä.

💚💛💛💚

-Sari-

Tämän kesän viimeinen hellepäivä

 Aamukaste oli hyvin runsasta tänään. Aurinkotuolin käsinojat tuntuivat syreenipuun varjossa istuessa ikävän märiltä, mutta se ei haitannut kun istuintyyny oli kuiva. Onneksi kävin kääntämässä tyynyn yöllä pystyyn 😀

Linnut olivat käyneet ahkeraan vesialtaalla, kun sen reunat olivat ihan märät. Punarinta uskaltautui käymään altaalla kaksi kertaa uimassa ja kerran juomassa, vaikka liikuin pihalla. Laitoin läppäriltä punarinnan laulua kuulumaan, josko se auttoi kun uskaltautui vielä sen kolmannen kerran altaalle :) En ollut kertaakaan vielä punarintaa lintujen juoma-/uima-altaalla nähnytkään. 

Olinpa tänään onnekas!

Tänään on ollut taas helteinen päivä. Varmasti jo tämän kesän viimeinen. Ulkomittari näytti jo aamulla + 31 astetta. Onneksi aurinko piiloutui hetkeksi paahteisimpaan aikaan pilvien taa. Mutta ilma jämähti paikoilleen, ei minkäänlaista tuulenhenkäystä helpottamaan oloa. Ihan kuin ukkosilman edellä, hautova.

Aamupäivällä muistin istuttaa korallikeijunkukan kohopenkkiin. Kastelin mullan ensin pinnalta useampaan kertaan ja silti oli vielä kuivan tuntuista. Lisäsin penkkiin pussin pohjalta vielä löytyvän puutarhaturpeen ja biohiiltä sisältävän kesäkukkamullan seosta ja kuivuneita koivun lehtiä. Ja kastelin taas kunnolla. Jospa se vielä juuria kasvattaa syksyn aikana ja kotiutuu hyvin talveksi paikoilleen. Tyhjennän vielä kesäkukkaruukkujen multaa tuohon ympärille ja lisäksi reilusti koivunlehtiä. On sitten maan matosille hajotettavaa ja pitävät huolen maan hyvinvoinnista.

Kun sain lakanapyykin ulos kuivumaan, lähdettiin kauppaan. Aurinko paistoi taas ja auton mittari näytti + 27 asteen hellettä. 

Ensin poikettiin rantaraitilla Tarvaspäässä lohikeittoa nauttimassa. Autoa ei ensin meinannut saada parkkiin mihinkään, mutta miekullan ajettua tien reunaan meidän takana oleva auto kaasuttikin pois. Saatiin auto lähes samaan kohtaan kuin viimeksi käydessämme. Jonoa oli ulos saakka ja mieskulta meinasi kääntyä jo mäessä takaisin jonon nähtyään, mutta kun oltiin sinne saakka ajettu ja autokin saatu pysäköityä, en suostunut siinä kohtaa enää perääntymään Eikä meidän loppujen lopuksi tarvinnut pitkään jonottaa, kun päästiin ammentamaan keittoa lautaselle.

Museossa jäi tälläkin kertaa käymättä.

Oltiin oltu kotona parisen tuntia kun alkoi kuulumaan ukkosen jyrinää. Tuli kiire pukea mekko päälle ja käydä pyykkituvan ulkonarulta pyykit pois. Ensin näytti siltä, että pilvet menevät ohi eikä ukkonen tai sade tulekaan kohdalle, mutta kun pääsin takaisin kotiin ei mennyt kauan kun ensimmäiset sadepisarat tekivät märkiä länttejä pihalaatoille. Ja sitä vettä tuli sitten kovalla paineella. Katolta kimpoili jopa sokeripalan kokoisia rakeita maahan. 

PIhatielle muodostui hyvin nopeasti lammikot ja räystäskouruista valui vesi yli. Kävin laittamassa ämpärit räystään alle jotta saan edes vähän sadevettä talteen. Syöksyputkesta ennätin täyttää ison kastelukannun täyteen, kun alkoi satamaan uudelleen kovemmin seinään päin ja piti kipittää sisälle sateelta suojaan. 

Siinä ei mennyt kuin hetki, kun rutikuiva maa imaisi nuo lätäköt kuiviksi. Liekö koko kesänä tällaista sadetta täällä meillä ollutkaan, kun muutoinkin sadepäivät ovat olleet erittäin harvassa.

Huomenna pitäisi sataa ja ukkostaa pitkin päivää. Pitää muuttaa suunnitelma toimistopäivästä ja jäädä koirakaverin kanssa kotiin. Kunpa helle purkautui jo tällä ukkosella eikä koirakaverin tartteis koko päivää pelätä sängyn alla piileksien. Toivottavasti ukkonen ei ainakaan ala ennen kuin mieskulta lähtee töihin, ennättävät ennen sitä käydä vielä yhdessä lehdenhakureissulla.

Vielä alkoi uudestaan satamaan ja ukkonen mylvi vielä jonkin aikaa jossain lähistöllä. Nyt onneksi satoi hiljakseen eikä kovalla paineella. Kävin keräämässä punaiset pikkutomaatit syötäväksi ja siirsin astioissa olevat ruukut niistä pois, etteivät lillu vedessä.

Ainakin sää viileni eikä enää ole tukalan kuumaa.

Tukalaa tuntuu olevan tuolla sängyn alla, poika poloinen 😥

Pitäisi houkutella koirakaveri tuolta sängyn alta pois ja käydä vielä ulkona ennen nukkumaan menoa. Eihän tuo kello vielä niin paljoa ole, jos viimeistään tunnin päästä pois kömpisi. Toivottavasti pääsee itekseen pois, en jaksa sängynpäätyä nostaa ylös (niin kuin usein pitää nykyisin tehdä) kun mieskulta sille sängynpuoliskolle jo nukkumaan kävi.

-Sari-

Kuvien pörriäinen lenteli piparmintun kukissa kun aurinkotuolilla istuen aamuteestäni nautiskelin. Minttu kasvaa ruukussa viereisellä pöydällä.

Viikonlopun ihanuutta

 Eilen oli sen verran jo viileää, että lounastauolla piti etsiä villasukat jalkoja lämmittämään. Useamman päivän oli ollut pilvistä eikä aurinko ollut päässyt pilkistämään pilvenraosta lainkaan. Vaikka lämpötila pysytteli parinkymmenen asteen tietämillä, niin kyllä tuntui viileältä. Sekä sisällä että ulkona. Silti nukuimme vielä yöt makuuhuoneen ikkuna avoinna.

Tänään aurinko lämmitti jo heti aamusta alkaen ja 

pilvetön taivas loistaa kauniin sinisenä.

Nyt on viimeiset hetket, kun voi ihailla daahlian kukkaloistoa penkillä istuen. Viikolla laskin vielä kymmenkunta nuppua Caffe Lattessa olevan, nyt lähes kaikki nuput ovat jo auenneet tai aukeamaisillaan.

Kun ensi viikolla yöt viilenevät huomattavasti, pitää poimia kukkia talteen maljakkoon, niin niistä on iloa pidempään. Eihän sitä tiedä, vaikka pakkanenkin jo vierailisi ryytimaalla.

On tästä kukasta iloa riittänyt itselle ja ohikulkijoille.

Elokuu on ollut niin lämmin ja ihana, että on ollut vaikea ajatella syksyn olevan jo ihan nurkan takana. Kun tuuli kääntyy puhaltelemaan suoraan pohjoisesta, saa etsiä jo pitkiä housuja jalkaan. Mutta huomenna on vielä lähes hellettä, pitää nauttia suloisesta sunnuntaista täysin rinnoin.

Päivällä katkoin aiemmin leikkaamiani juhannusruusun varsia pätkiksi ja siistin vähän takapihalle levinneitä koivunlehtiä pois. Koivunsiemeniä sisältävät kasat vein kompostijätteeseen ja yksittäiset kuivat lehdet säilöin kasvulavaan herneiden juurille. Saavat siellä aloittaa maatumisen kun tulee kosteampaan.

Kesän lopettajaisia ajattelin viettää takapihalla istuen ja virittelin lamput pihalle. Nyt jo tuntuu siltä, etten jaksa valvoa hämärän laskeutumiseen saakka 😂 Jos menisin vähäksi aikaa koirakaverin kanssa sänkyyn pötköttelemään, tiedä vaikka siitä vähän virkistyisi.

Luontopäivän kunniaksi toinen luontokuva. Koirakaverin kanssa puistolenkillä käydessä huomasin kannon juurella ison simpukankuoren puolikkaan. Variksetko niitä taas tuolta järveltä tänne kilometrin päähän lennättävät.

Mukavaa lauantai-illan jatkoa

ja

kesäkauden loppumisen juhlintaa!

-Sari-