Kimalaisia ja muita elukoita

 Tänä kesänä oli hyvin vähän verkkoperhosia, vain muutama lenteli yhtä aikaa äidin samettiruusuilla. Niilläkin oli sateen jälkeen siipirikkoa. Keisarinviittoja lentelee normaalisti paljon heinäkuun lopulla ja elokuun alussa. Sitruunaperhosia sen sijaan parveili kukkanurmella, mutta niitä en kuvannut lainkaan. Palavarakkauden kukissa sitruunaperhoset olisivat olleet helpompia kuvattavia, mutta kukan kukinta oli jo ohitse. Nokkosperhosia en nähnyt ollenkaan ja muutamia tummempia perhosia lenteli harvakseltaan.

Mihin ovat perhoset kadonneet?

Perhosten puuttuessa keskityin kuvaamaan kimalaisia. Niitä pörräili samettiruusurivistössä ja leimukukissa aurinkoisina päivinä ahkerasti. Jos kimalaiset sattuivat laskeutumaan samalle kukalle, ajoi toinen kimalainen toisen matkoihinsa. Useimmiten tuo ajaja oli se kooltaan pienempi kimalainen ja isompi lensi muualle.

Kärpäsen tämä kimalainen on sallinut

jäädä ruokailemaan samalle kukalle.

Kimalaiset siirtyvät nopeasti kukasta kukkaan, joten harvoin niistä sai tarkkoja kuvia. Kamera oli säädettynä kolmen kuvan sarjakuvaukseen, joten kuvia tuli otettuja kymmeniä.

Vaikka kimalaiset näyttävät selkeästi erilaisilta, silti niiden tunnistaminen ei ole helppoa. Kaikki kimalaiset on kuvattu Savonlinnan seutuvilla. Ikävä kyllä Lappeenrannassa käydessämme oli sateista enkä saanut siellä hyönteiskuvia.

Tämä pieni pörriäinen on söpöin kimalainen 💛

Luonnonkukista ruusuruoho oli kimalaisille mieluisin.

Leimukukan sisäänkin piti pää tunkea - tai imukärsä Ü

Jalkavasuun kerätty vähän siitepölyä.

Kuvakooste muista eläinhavainnoista

Iso kärpänen laskeutui pihakeinun lattialle.

Sammakko tuli piilosta tomaattien takaa, kun niitä kastelin. Kaksi kertaa sitä häiritsin, myöhemmin en enää sammakkoa nähnyt. Toisen sammakon näin rannalla, kun käveltiin Eddyn kanssa tietä pitkin. Kotipihassakin näin äsken pikkuruisen sammakon 💚Edellisestä kerrasta on kyllä toosi pitkä aika. Selkeästi on satanut sen verran vettä täälläkin, että kosteita lymyämispaikkoja löytyy sammakoillekin. 

Kotiloita olen kerännyt parin päivän aikana, nekin ovat aktivoituneet kuivan jakson jälkeen. Kolme kotiloa oli dahlian lehtiä syömässä ja rei´istä päätellen siellä on pidetty ruokakarkeloita aiemminkin. Vain yksi pieni kukkanuppu löytyi, toivottavasti edes se aukeaa kukaksi ennen pakkasia.

Sisiliskoja asustaa rantasaunalla ja niitä näkee tummilla rappusilla paistattelevan auringon lämmössä. Tämä sisilisko oli ainut jonka itse näin ja kuvaan ennätin saada vain liskon takapään. Tätä ei ole häiritty niin, että se olisi katkaissut häntänsä.

Kimalaiskuoriaisen pelastin vesisaavista. Kirkkaassa auringonpaisteessa en saanut tarkennettua hyvää kuvaa kuoriaisesta. Muutoinkin kuvaaminen on haastavaa aurinkolasien kanssa ja kun kameran ruutuun heijastuu oma kuva. Kuvia selatessa koneella vasta näkee, miten otokset ovat onnistuneet.

Kuikat tulivat lahdelle etsimään kalasaalista.

Monena iltana tai aamuna seurasin lintujen vaellusta lahdella. Yleensä niitä oli kuusi, tällä kertaa niitä oli neljä. Tyynestä järven pinnasta linnut erottuisivat selkeästi, mutta tuulenvireen rikkoessa järven pintaa linnutkin olivat paremmin katseilta suojassa.

Odotan heinäkuussa sitä päivää, kun sudenkorennot lentelevät pihassa suurena parvena. Toistakymmentä korentoa lenteli sekä pihalla että rannalla järven yllä. Onnistuin sittenkin saamaan yhden korennon kuvattua. Muutaman kerran näin korennon laskeutuvat puun oksalle, mutta niin korkealle, ettei korentoa yltänyt kuvaamaan. Äiti oli sattunut näkemään korennon aterioimassa pihakeinulla, harmi että en ollut juuri silloin itse pihalla.

Rannalla jäin kellumaan järveen ja seuraamaan korentoja. Viimeisenä iltana oli kaunis aurinkoinen sää ja korennot jälleen parveilivat sekä pihalla että rannalla. Kiitos korennot upeista lentonäytöksistä 💛

Joutsenpari lipuu iltaisin lahden toisella puolella. Myöhemmin illan jo hämärtyessä ne metelöivät kovalla äänellä hetken aikaa. En jaksanut lähteä enää aitasta tuolloin katsomaan, mitä puuhailivat metelöidessään. Ehkä nousivat lentoon ja siirtyivät muualle.

Pariskunta on yrittänyt pesiä useampana kesänä siinä onnistumatta. Lieneekö pesä rakennettu huonoon paikkaan vai onko jokin peto vienyt munat tai mahdollisesti kuoriutuneet poikaset. Olisihan se mukava seurata joutsenperhettä ja pikku joutsenten kasvua.

Lahden toisella puolella "koillisen suunnalla" on iso kivi, jonka vasemmalle puolelle kaislikkoon laskeutui aikoinaan aina iltakahdeksan aikoihin kurkipariskunta. Tänä kesänä satuin näkemään kurkiparin laskeutuvan samaan paikkaan ja samaan aikaan kerran. Yhtenä aamuna näin isolla kivellä harmaahaikaran. Se seisoskeli kivellä pitkän aikaa ja jäi siihen vielä paikoilleen, kun lähdimme tuvalle aamupalalle. Toista kertaa en haikaraa nähnyt, mutta mieskulta sanoi nähneensä haikaran useammankin kerran.

Liekö vedenpinnan korkeus syynä siihen, että rannalla näkyi vähän lintuja. Västäräkitkin näin vasta viimeisinä päivänä, rantasipiä en lankaan. Vesilinnutkin ovat vähentyneet lahdella sen jälkeen, kun joutsenet alkoivat siellä oleilemaan.

Joku lintu on pudottanut sulkansa matkan varrelle.

Toivottavasti ei ole taistelun tuoksinnassa irronnut.

-Sari-

Ilahduttavat kukat ja Pisum sativum

 

Toivoin hartaasti, etteivät takapihalla mellastaneet hörhöt repineet kukkia kasvulavasta tai kukkapenkeistä. Ja ylipäätään toivoin, että kukat olisivat saaneet sadevettä ja vielä sitenkin hengissä, kun saavumme lomalta takaisin kotiin niitä hoitamaan.

Ainakin yksi tsinnia kukkii, toisessa on nuppu. Tämä tsinnia oli ainoa, joka ulos istuttamisen jälkeen alkoi kasvaa hyvin. Pidin sitä "pullokasvihuoneessa" aluksi ja lehtiä oli kasvanut varteen tiheään. Tarvitsee siis lämpöä, jota tänä vuonna öisin ei ollut. Tai sitten oli muovipullossa suojassa joltain haitalliselta öttiäiseltä.

Tsinnia on niin kaunis kukka, että aion jatkaa tämän kasvatuksen opettelemista jatkossakin. Pitäisi olla helppo kasvatettava, mutta en vielä toisenakaan vuotena onnistunut taimikasvatuksessa. Siemenet kyllä itivät hyvin.

Viime kesänä luulin epäonnistuneeni tyystin koristeporkkana Daran kasvatuksessa. Nyt keväällä kasvulavassa oli porkkanan taimen näköisiä lehtiä ja pari isompaa kasvia, joiden oletin olevan koristeporkkanoita. Epäilin kuitenkin lehtien perusteella kyseessä olevan jokin ihan muu kasvi ja nyhtäisin sen pois mullasta. No kyllähän sen juuri porkkanalle tuoksui ja harmitti. Mutta vain vähän, sillä vieressä kasvoi lähes yhtä suuri toinen samanlainen.

Loman alussa porkkanassa oli kukkanuppu ja nyt harmittelin sitä, etten näkisi Daran kukkivan. Enhän tiennyt kuinka kauan nuo kukat kestävät. Ilahduin kovin, kun Darassa on nyt kolme kukkaa ja edelleen tukevasti juuri maassa.

Ystävän puutarhassa kukkii tavallinen porkkana. 

Minusta porkkanan kukka on herkän kaunis.

Kolmas jännityksen kohde oli punahattu. Tätä kukkaa olen vaalinut ja kastellut pitkin kesää, koska kasvaa kohopenkin päässä ja maa kuivuu siitä nopeasti. Yllätykseksi punahattu onkin valkokukkainen. Punahattuja haluan useammankin penkkiini.

Kylvin ensimmäistä kertaa lilapalkoisia herneitä tänä kesänä. Herneet lähtivät hyvin kasvamaan ja kiipeilivät kukkakehikkoa pitkin. Eilen tajusin, että kasvilavassa ei ole enää koko kehikkoa. Niinpä ei ollut juurikaan enää herneitäkään. Naapurille mainitsin kehikosta ja hän oli ottanut sen talteen, mistä lie löytynyt. Muutama herneenvarsi oli jäänyt kasvamaan ja löysin kolme palkoa. Ihana yllätys! Yhdessä varressa on vielä pari kukkaakin.

Impectalta ostamaani pussiin jäi vielä reilusti herneitä ensi vuonna kylvettäväksi. Luulisin herneiden vielä itävän myöhemminkin, vaikka pakkauksen mukaan viimeisin kylvökuukausi on ollut syyskuun 2023.

Kelloköynnökseltä en odottanut tänä vuonna kukkia, sillä ostotaimi kasvoi niin huonosti. Siirsin taimen niin, että oli hieman katoksen alla mutta kuitenkin vesisateen aikaan saa sadevesikastelun ja pärjää, jos ei ole poutasäätä koko ajan. Taimi alkoi loman alettua virkistymään ja kasvattamaan vartta, joten ajattelin siitä ainakin hyvän viherkasvin saavani.

Eilen illalla vasta huomasin kukkanuppuja lähes kattoon asti kiivenneessä varressa. Saan sittenkin seurata kelloköynnöksen kukan kehittymistä tänäkin kesänä 💚

Katjalta Puutarhapäivänä ostamani taimet saivat kasvaa ruukuissaan heinäkuulle ja vasta ennen lomalle lähtöä istutin ne penkkiin tai lavaan. Ja taas toivoen, että poissa ollessamme sataa riittävästi vettä pitämässä mullan kosteana. Ainakin tämä Siperiankärsämö Love Parade on elinvoimainen ja kasvaa punahatun lähellä.

Jotta ensi vuonnakin olisi kukkia koristamassa pihamaata, tein tilauksen sipulikukista ja syksyllä kylvettävistä. Toivottavasti tuleva syksy on sellainen, ettei kylmät ilmat yllätä aikaisella lumella ja jäällä tai runsaalla syyssateella. Jotta saan tällä kertaa myös kaikki istutettua ja kylvettyä maahan ajallaan :)

Joko olet suunnitellut ensi vuoden puutarhaunelmia?

-Sari-

Terveiset torilta

 Kolme viikkoa on ollut viime vuosina harvinaista "herkkua" viettää lomaa yhdessä, kun olen ollut lomalla sen lakisääteisen kahden viikon yhtäjaksoisen ajan ja myöhemmin pitänyt lomaa elokuussa. Tänä vuonna ollaankin mieskullan kanssa yhtä aikaa lomalla kaikki neljä viikkoa, kun alkuperäinen suunnitelma oli tuo kolme viikkoa. Sain heti loman alussa yhteydenoton töistä, että voisin jatkaa lomaani ja pitää kaikki jäljellä olevat lomapäivät (vanhat) yhtä syssyä pois ja välttämättä takaisin töihin ei tarvitse palata lainkaan.

Vietettiin melkein kolme viikkoa äidin luona, kun ihan ensimmäisenä lomapäivänä ei vielä matkaan päästy. Piti pyykätä viimeiset mukaan pakattavat vaatteet ja kastella kukkia (ja varata kasteluvettä tuleville viikoille). Mitään matka- tai muita suunnitelmia meillä ei loman ajaksi ollut. Maalla on ihan parasta viettää lomaa ja pitää taukoa täältä nettimaailmasta.

Toisen lomaviikon alussa käytiin edellisenä päivänä mummolaan saapuneen esikoisen perheen kanssa torilla. Muutamia kaupunkikuvia otin, kun Repolaiselle lupasin :) Olavinlinnan lähettyvillä ei tällä kertaa ennätetty käymään, katsottiin vain Kyrönsalmen siltaa ajettaessa että paikoillaan se vielä on.

Torilta katsottuna Puistokadulle päin.

Haapasalmessa vartioi norppa.

Torilta pääsee Torisiltaa eli Haapasalmen raittia pitkin toiselle keskustan saarelle. Ylös Sotilaspojankatua pitkin pääsee Kirkkokadulle ja heti sillan jälkeen on poikittain Puistokatu. Mäellä sijaitsevan tuomiokirkon kellotorniin iski salama seitsemän vuotta sitten toukokuussa aiheuttaen pienen tulipalon.

Moneen kesään ei olla käyty risteilemässä kaupungin ympäri. Ehkä olisi aika ensi kesänä. Kuvassa Lake Seal lähtee kuljettamaan matkustajia Pihlajaveden kautta Haapavedelle. Reitti kiertää Olavinlinnan ohi ja Laitaatsillan kautta takaisin satamaan.

Haapasalmen toisella puolella kohoaa Possentorni. Oikealla puolella puiden takana on talo, jossa isänäiti asui - Kuutinkulma. Siellä Kerttu-mummon luona olin lapsena yökylässä ja sain käydä alakerran kioskilla ostoksilla. Viereinen talo on Miljoonatalo, jossa Pelle Miljoona on asunut opiskellessaan Savonlinnassa. Nimen talo on saanut siitä, että talo maksoi miljoona markkaa.

Autolle saatiin parkkipaikka torilla käynnin ajaksi hotelli Seurahuoneen edestä. Läheisessä puussa huomasin linnunpöntön enkä harmikseni vielä tiedä, mitä rakennusta tämä esittää.

Torilta käveltiin sataman kautta Lipalle jäätelölle. Kuvassa Lipan pienoismalli eli toinen linnunpönttö, jonka huomasin tällä kertaa. 

Lipalta saa Laurikaisen lihapiirakoita, itselleni niitä aitoja oikeita lihapiirakoita, joita kannattaa syödä Savonlinnassa käydessä (tai muutoinkaan). Torikahvioissa voi herkutella makeilla lörtsyillä tai ostaa torikojulta mukaan. Makuvalikoima ei taida enää makeissa lörtsyissä olla niin monipuolinen kuin joskus aikoinaan.

Saa noita Laurikaisia ruokakaupastakin, jos tarpeeksi ajoissa menee ostoksille - ainakin arkisin. Sunnuntaina kotiin viemisiksi sain vain Muhosen ruisleipää, joka menee pakastimeen.

Kuopus oli vähän aiemmin käymässä Savonlinnassa ja laittoi kuvan meidän viimeisimmiltä kotikulmilta. Kaikki asunnot oli purettu jossain vaiheessa. Meidän koti oli tuon liikennemerkin oikealla puolella. Piti käydä ihan omin silmin toteamassa tämäkin.

Autiolta näyttää. Liekö nuo pylväshaapoja, jotka vielä uljaana kohoavat kohti taivasta ja ovat muistona rakennetusta infrasta.

Matkoilla bongailen erilaisia linja-autopysäkkejä. Harvoin pääsen niitä kuvaamaan. Tämä pysäkkikatos on perin tavallinen, mutta tuo vihreä aita kahta puolen houkutteli ottamaan kuvan muistoksi. Olikohan tuossa edes katosta aikoinaan, reilut 16 vuotta sitten.

Mukavaa viikon alkua!

-Sari-

Sadepäivän ratoksi

 Tänään oli ainakin jonkin aikaa sateinen päivä.

Olin varautunut "pitämään sadetta" askarrellen koko päivän.

Yöllä kahden aikoihin luulin ennusteen mukaan sateen jo alkavan ja kävin laittamassa makuuhuoneen ikkunan kiinni ennen yhtä. Ihan turhaan. Aamulla heräsin viiden jälkeen eikä vielä ollut satanut pisaraakaan. Ehkä kovempi sade olisi herättänyt koirakaverin ja koirakaveri sitten meidät.

Ainakin kymmenen jälkeen satoi vettä. Laitoin makuuhuoneen ikkunan kiinni ja juutuubista katsoin kovemmalla volyymilla tekniikkakorttivideon (jollainen oli aikomus tehdä tänään). Oli sen verran leppoisaa kesäsadetta, ettei Eddy huomannut sitä ja nukkui tyytyväisenä sängyllä vieressä. Mikä helpotus, ettei pelännyt.

Piti tehdä kukkia vain yhteen korttiin, mutta lähtihän se taas lapasesta ja millään en meinannut malttaa lopettaa. Kun tuo cut´n´boss edelleen jaksaa rullata niin antaa rullata 💖

Yhdestä oksasta puuttui kukka, mutta löytyikin sitten kun lopettelin tältä päivältä. Vielä piti liimapullo ottaa esiin ja liimata nuo osat yhteen ja sitten oksaan kiinni. Se tekniikka kortti jäi tekemättä tällä kertaa mutta ei se haittaa. Joku toinen päivä sitten.

Sen verran ajatuksia sain pois tästä kukkatehtaasta, että käytiin Oittaalla lounaalla ja seurasin Wimbledonin miesten kaksinpelin finaalin. Eilen tuli katsottua miesten nelipeliä lopusta ja onneksi tuli, kun Heliövaara parinsa kanssa voitti pelin. Onnittelut 🏆

-Sari-

Lumikin valkoinen

 Repolainen kävi muumien luolassa ja haastoi värihaasteessaan valkealla. 

Valitsin haastekuvaksi uuden tuttavuuden kasvikunnasta.

Tänä vuonna sain ihastella tätä omalla pihalla.

Ensi keväänä ehkä jo kahta kukkaa .

Lumikki 💚

Toinen valkoinen toisesta rakkaasta harrastuksesta.

Olen jo monta viikkoa leikannut valkoista kartonkia kuvioiksi.

Kasassa on paljon erilaisia kukkien osia ja lehtiä jo mukava läjä.

Sunnuntai-iltana luulin, että stanssailut loppu ja sain jättää jäähyväiset kauan palvelleelle cut´n´bossille eli stanssikoneelleni. 

Leikkasin planneristanssilla sivua ja olin laittanut stanssin ihan levyn alareunaan ja ulostuloaukon suulle jämähti paikoilleen niin tiukasti kiinni ettei lähtenyt pois väkivalloinkaan. Lopulta keksin kokeilla toisella "leivällä" eli paksulla stanssilla ja käsin veivattavan laitteen levyillä, josko rullat lähtisi pyörimään. Liian kapeahan se leipä oli, mutta kekseliäänä otin avuksi kapeamman paksun stanssin ja ne vierekkäin sai molemmat rullat rullaamaan ja hups vain paketti tuli koneesta ulos. Olin jo irrottanut ruuvit ja kokeillut auttaisiko laitteen purkaminen vapauttamaan "tukoksen" mutta ei siitä apua ollut. Ei liikahtanut mihinkään.

Mikä helpotus ja laite toimii ainakin tällä hetkellä moitteettomasti. Stanssailut jatkuu Ü

Kello on 4:35 ja tummat pilvet lipuivat juuri ryytimaan yli. Hetkellinen sadekuuro säikäytti tuon koirakaverin ja tuossa se katselee anovasti silmiin "Pelasta, pelkään!", läähättää ja tärisee. Toivottavasti sade hellittää pian, ainakin hetkeksi, ja vielä päästään nukkumaan ennen kuin on noustava työpäivää aloittamaan.

Mukavaa tiistaipäivää!

-Sari-

Etanalöytöjä

 Mikä helpotus kun on perjantai ja työviikko takana. 

Eilen alkoi vettä hieman ripottelemaan puoli yhdentoista aikoihin illalla ja samaa tahtia koirakaveri tärisemään. Satoi taas just sen verran, että sen huomasi sisälläkin. Siirryttiin Eddyn kanssa olohuoneen puolelle, jotta mieskulta sai nukkua rauhassa.

 Niinhän siinä kävi, että Nukku-Matti meni sinisellä autolla menojaan surrur surrur eikä takaisin saapunut koko yönä. 

En ennättänyt nukahtamaan ennen kuin herätyskello pirahti kello 3:40 - miehen oli aikaa nousta kahvin keittoon. Muutaman tunnin verran nukahtelin aamun tunteina ennen kuin oli pakko nousta ja aloittaa työpäivä. Ihmeen hyvin jaksoin koko päivän ilman sekoiluja. Tai mistäpä sitä tietää tuliko jotain sekoiltua 😁

Yöllä oli aikaa katsoa muutama askarteluaiheinen livetaltiointi ja tehdä tilausta askartelukauppaan. Kun oli julkaistu jotain uuttaa kivaa värimaailmassa, jota haluan itsekin päästä kokeilemaan 🎨

Menin pihalle heti kun sain työkoneen reppuun. Multasäkki piti siirtää toiseen kohtaan ja päätin ainakin ottaa suihkualtaan päältä kannen pois, jotta saan sen laitettua multasäkkien alle. Altaan tyhjentäminen jäisi kyllä toiseen kertaan.

Ja niin tosiaan jääkin. Kannen alla nimittäin lymyili iso etana ja vielä isompi etana kurkisteli vesialtaan reunalla, takaruumis vedessä likoamassa. Oikea jättiläinen Ü

Harmittelin, kun siirsin vuosia ulkona kukkapylväänä olleen kuusipölkyn syreenipuskan juurelle hyönteisten talviasunnoksi ja sen alla kuopassa oli etana, joka jäi nyt ilman kotia. Näin toisen vähän pölkyn alla olevaa etanaa pienemmän etanan jonkin multapussin kyljessä jonkin aikaa sitten ja olin iloinen, ettei kuiva kesä ainakaan ole ajanut etanoita pois pihapiiristä.

Tänään tuolta vesialtaasta ja sen kannelta löytyi yhteensä kolme etanaa, isosta ihan pikkuruiseen. Ja kun laitoin kuormalavaa multasäkkien alle, siellä oli kaksi pienempää etanaa lisää. 

Olen niin iloinen etanalöydöistäni ja toivon niiden pärjäävän hyvin lopun kesää ja tulevan talven, jotta ensi kesänäkin etanoita elää ja voi hyvin täällä ryytimaalla.

En kerääkään enää niin ahkerasti löytämiäni kotiloita maasta, vaan jätän kotiloita myös noiden etanoiden ruoaksi, jos niitä ravinnoksi käyttävät.

Tänään emme syö etanoita illalliseksi vaan

menen tekemään kananugetteja :)

Ihanaa heinäkuun ensimmäistä viikonloppua!

-Sari-

Palleroisia ja lilja

 Otin lounaslenkille mukaan kameran, että sain kuvattua näitä pallukoita. Aiemmin tällaisessa pampulassa näin kesän ensimmäisen - ja tähän mennessä ainoan - leppäkertun.

Ei aavistustakaan mitä nämä ovat. Isot lehdet (pitääkin käydä kuvaamassa joku päivä koko kasvi ja lisätä siitä vielä kuva tänne muistoksi) ja pitkävartinen. Onko jostain karannut vieraslaji vai ihan luvallinen Suomen luonnon asukas? Ei ole tänä vuonna ilmestynyt, on kasvanut samassa paikkaa aiemminkin. Olisiko noissa esimerkiksi tiklille ravintoa vai eläinkunnalle hyödytön turhake kuten tienvarsia valloittavat lupiinit?

Isoimmat noista on reilusti yli metrin korkuisia. 

Otin lisää kuvia seuraavana päivänä:

Isot lehdet ja varret kuin raparperilla.

Lehdet maistuvat kotiloille.

Kävin vertailun vuoksi ottamassa kuvan myös näistä, liekö nämä nyt sitten ohdakkeita vai karhiaisia. Näitä kuvatessa huomasin koivun vieressä erikoisemman kukan tyyliin mikä ei kuulu (luonnonkasvien) joukkoon.

Niin kauniin värinen (varjo?)lilja 💗

Odotettua maan kastelevaa vesisadetta ei tänne tullut mutta sen verran kuitenkin satoi (en edes kuullut sateen ropinaa), että aamuyöstä joutui valvomaan muutaman tunnin stressaantuneen koiran kanssa. Aistinee niin hyvin sateen tuoman sähköisen ilman, että riittää jo yksistään laukaisemaan toisessa pelonsekaisen kauhun mahdollista tulevaa ukonilmaa kohtaan. Illalla laitettiin vielä varmuuden vuoksi ikkuna kiinni, ettei sade kuulu makuuhuoneeseen  jos ei ihan kaatamalla sada.

Nyt seuraillaan miten sääennuste toteutuu viikon lopulla, sataako vai eikö sada. Kastelupäiviä siihen saakka. Kaikki ämpärit ja kastelukannut ovat tällä hetkellä tyhjinä, kun toivoin niiden täyttyvän tänään sadevedellä. 

Nautinpa nyt edes tästä normaalista lämpötilasta,

ei tarvitse pakahtua kuumuuteen  :)

-Sari-