Ulvova susi

 Skräppäyskipinään yritin saada tulta vaihtamalla Repolaisen kanssa materiaaleja joulukuun 2024 puolella neljään sivuun. Kaksi noista neljästä on saatu julkaistua, kaksi on vielä julkaisematta. Ensimmäisen sivun julkaisupäivä oli 11.2.2025 ja toisen 17.3.2025. Sitten tulikin pitkä tauko.

Tähän vaihtoon ei suinkaan lähdetty hampaat irvessä vaan lempeästi, sopivasti omaan tahtiin tehden.

Hiljaa hyvä tulee ja minulle, vielä aloittavalle skräppääjälle, tämä rauhallinen tahti on ollut mahdollisuus etsiä ja omaksua oma tapani toteuttaa muistojen tallentamista. 

Skräppäämisen maailmaan olen tutustunut jo vuodesta 2010 alkaen, jolloin aloin käymään silloin toimineessa Askartelu Amalian työtilassa. Siellä moni kävijä teki skräppileiskoja ja ainakin yhden sain minäkin tehtyä. Mutta ei ollut tuolloin miun juttu ollenkaan. 

30,5 x 30,5 senttiä kooltaan oleva skräppipaperi oli ihan liian suuri  ja ahdistava alusta. En ymmärtänyt tuolloin enkä vieläkään, miten isolle paperille laitetaan vain yksi valokuva ja paperi muutoin koristellaan. Kamalaa tuhlausta ja viehän nuo leiskat hirveästi tilaa. Vain tällaisia yhden kuvan leiskoja siis näin tuolloin.

Kun tutustuin tapaan skräpätä eli tallentaa valokuvia leikekirjojen tapaan koristellen sivuja pitsillä, vintagetyylillä ja muistoesineillä, aihe alkoi tuntumaan enemmän omalta.

Sitten kun leikkasin omat sivuni pienempään kokoon, noin 20 x 20 senttiin, tuntui kuin olisin löytänyt skräppäysmaailmaltakin oman kodin 🏠

Skräppäyksen käsikirjakin (jonka olen saanut aikoinaan esikoiselta lahjaksi) on alkanut avautumaan uudella tavalla vinkkeineen. Skräppäyksen historiakin on mielenkiintoista. Ennen valokuvien aikaa tallennettiin ajatuksia, reseptejä, runoja ja sitaatteja päiväkirjoihin, muistikirjoihin ja käsintehtyihin albumeihin. Myös taiteilijat ja tieteilijät ovat koonneet piirustuksistaan, kirjoituksistaan ja ideoistaan albumeja, kuten Leonardo da Vinci. Hänen albuminsa ovat innoittaneet nykyistenkin kuviopapereiden ja jopa leimamusteiden suunnittelijoita ja valmistajia.

Löysin toissa viikolla verkkokaupan poistotuotteista 

sopivan kokoiset albumin kannet jo valmistuneille sivuilleni 💟

Tämä uusi stanssi oli skräppäystäkin ajatellen hyvä hankinta. Albumissa on kuusi kierrettä ja käyttämässäni kartongista reikiä oli vain kolme. Kun kiinnitin kartongin tuohon lisäosaan, sain leiskat siististi albumiin ja just passelisti sopiviksi 👌

Tämän lyhyen johdannon jälkeen

varsinaiseen aiheeseen  😁

Nyt julkaisuvuorossa ulvova susi

eli Repolaisen lähettämistä materiaaleista 

kootut sivut tällä kertaa.

Sivut valmistuivat jo syyskuussa, mutta 

jäivät silloin viimeistelemättä tekstien osalta. 

Eihän tässä voinut käyttää muuta Reidar Särestöniemen taulusta otettua kuvaa 😁 Lisäsin vielä pienen taskun, johon mahtuvaan pieneen tagiin kirjoitan muistoja tästä museopäivästä.

Nyt on tekstitys paikoillaan ja viime vuoden toukokuisen museosunnuntain kootut teokset kuvamuistoina uusien kansien välissä. Menihän noiden kirjainten leikkaamiseen ja liimaamiseen pari päivää ja kuvien ottamiseen piti odotella aurinkoista päivää.

Nyt pitäisi etsiä vielä alpakat ja sommitella viimeisistä materiaaleista sivut.

Tänään kolmen viikon tauon jälkeen Art journal-kurssille

- pakkaamaan pikku kassi ja menoksi.

Mukavaa maaliskuun jatkoa!

-Sari-

Talven loppu

 Muistan nuoruudesta maaliskuun päivät, kun aurinko paistoi ja sulatti lunta ja illalla taas pakastui. Se tuoksi, minkä noista kevätpäivistä vieläkin tulee mieleen, on yksi parhaista muistoista. Niitä aikoja, kun kävin lukiota ja asuimme uudessa talossa. 

Kaipaan tuota kevään tuoksua joka vuosi.

Samanlaista ei enää nenä tunnista,

ei noiden vuosien jälkeen.

Huomenna on jo maaliskuu ja alkaa kevät.

Kalevalanpäivänä ei lippu ole liehunut.

Tämä on ollut hyvä talvi. On ollut pitkä pakkasjakso ja lunta satanut harvakseltaan. Ei ole tarvinnut pelätä liukkaita jalkakäytäviä ja nastakenkiä ei ole ennen tätä viikkoa tarvinnut käyttää, kun sää ei ole sahannut paukkupakkasista suojasäähän viikoittain.

Hiihtoladulla oli vielä korkeutta 22.2.2026.

Rappuja nousten pääsi suksilla sivakoimaan.

Viime sunnuntaina käytiin Oittaalla lounaalla. Ihmisiä oli nauttimassa aurinkoisesta päivästä sankoin joukoin. Auton sai parkkiin, kun odotti paikan vapautumista. Myös pöydän ääreen pääsyä piti odottaa pitkän aikaa. Kenelläkään ei ollut kiirettä poistua, vaan istuivat rattoisasti rupatellen.

Torstaina satoi talven viimeiset lumet.

Perjantaina oli jo lämmintä  +3°C ja lumet alkoivat sulamaan vauhdilla. Läppärin alanurkkassa sääennuste varoitti kohtalaisesta tulvasta.

Kevät tuli, lumi suli.

Puro sanoi, puli puli.

Meidän kävelytien viereinen oja tulvi toiselle puolelle menevän tieliittymän yli. Jäätynyt rumpu ei hetkessä sula ja vedellä on kiire virrata järvelle saakka.

Sieltä se vesi virtaa alas päin ja

 katoaa jälleen maan alle.

Tulvimiskohta näkyy aivan tuolla ylhäällä.

Kävelytie oli aurauksen jälkeen pitkältä matkalta sulanut. Yleensä tämä kohta on pitkään jäinen, koska puut varjostavat eikä aurinko pääse lämmittämään.

Kaalinkerä on odottanut useamman päivän jääkaapissa. Tänään lohkaisin kaalista palan ja tei kaali-porkkanasalaattia. Yhdestä kaalinkerästä saa monta salaattia. Kaalilaatikkoa en viittinyt alkaa väkertämään. Nautitaan tällä kertaa näin tuoreena ☺️

Tykkäätkö hapankaalista?

Siitä on tullut nyt trendiruokaa, kuulemma.

-Sari-

Perinteiset blinit

 Blinien kylkiäiset ovat niin maistuvia, että blinejä pitää saada kahdesti vuodessa. Ensimmäinen blinipäivä sijoittuu loppiaiseen ja toinen bliniviikoille.

Loppiaisen blinit ostetaan kaupasta ja syödään kotona. Pari bliniä per suu riittää mainiosti. Kerran olen paistanut blinejä kotona, mutta ei ole kaiken sen vaivan väärti, kun syödään niitä kahdestaan. 

Ensimmäisen kerran taisimme käydä blinejä syömässä Kirkkonummen Bistro o Mat´ssa. Siellä blinit olivat toooodella suuria ja tarjoiltiin annoksina. Nykyisin vakiopaikkamme on ollut Tapiolan Bistro o Mat, jossa blinejä tarjoillaan sunnuntaibrunssilla.

Savusiikamoussea

Brunssi oli tälläkin kertaa maistuva. Blinien ja lisukkeiden lisäksi tarjolla oli paahdettu punajuuri ja roquefordjuusto -salaattia, metsäsienisalaattia, savusiikamoussea, katkarapuskagenia, tofuskagenia, vihersalaattia, graavattua lohta, lasimestarin silakoita ja savustettua ankanrintaa. Buffeessa nautin eniten kalapöydästä, joten tämä brunssi oli on aina mieluinen.

Blinit olivat pieniä ja ihanan ilmavia, eikä tuntuneet liian rasvaisilta. Niinpä santsasin vielä kolmannenkin blinin ja maistoin myös tuota ankanrintaa (jota mieskulta kovasti maistuvaksi kehui). Ihmettelin, kun yksikään tarjoilija ei kysynyt, haluammeko kenties erikseen hinnoiteltua siianmätiä (4 e/40 g). Jos olisi ollut muikunmätiä, olisin maksanut siitä lisähintaa kyllä, mutta en siianmädistä. 

Olen ollut mukana syksyllä perkaamassa muikkuja, jolloin otettiin talteen mäti, mikä myytiin puhdistettuna. Siinä puhdistamisessa onkin aikamoinen työ, että saadaan mätipussit vatkattua mädistä pois. Ei riittänyt kertavatkaus eikä varmaan toinenkaan. Itse en siihen vaiheeseen osallistunut, mutta muistan hyvin miten siitä tuli sotkua ja hajua. Enpä siksi kaupassa kauhistele, kun muikun mäti joulun alla maksaa satasen kilo.

Ranskalainen sipulikeitto

Sipulikeitto houkutteli sen verran paljon, että salaatit ja punajuuret nautittuani pyysin mieskultaa auttamaan.

Keittoa nauttiessani (hyvää oli 😋) blinit olivat vielä lautasella, jonka tarjoilija meinasi ottaa pois nenän edestä, vaikka haarukka ja veitsi eivät olleet kello viiden kohdalle aseteltuna 🙄 Tapanani on laittaa automaattisesti ruokailuvälineet tähän asentoon, vaikka ruokailu on vielä kesken, ja siksi monesti tarjoilija on jo hyökkäämässä lautaseni kimppuun ja olen joutunut huudahtamalla EI estämään ruokahävikin syntymisen. Tänään vasiten laitoin haarukan ja veitsen toiseen kohtaan lautasta, ettei sitä viedä pois kesken ruokailun 😒

Mutta siihen keittoon. Mieskullan siis piti pitää raskasta kantta sillä aikaa, kun kauhoin keittoa lautaselle. Jotta keiton olisi saanut mallikkaasti otettua itsekseen, olisi pitänyt olla vähintään kolmikätinen. Yhdellä kädellä nostaa painava valurautainen kansi pois (jota oli erittäin hankala pitää kädessä epäkäytännöllisestä nupista), toisella pitää lautasta kattilan vieressä ja kolmannella käsitellä kauhaa. Kattilan vieressä olisi ehdottomasti pitänyt olla jokin alunen, johon kannen olisi voinut nätisti ja hygieenisesti laittaa. 

Hasselpähkinäkakkua, suklaaganachea ja mustaherukkajäätelöä

Jälkiruoan kanssa nautin melkein pannullisen tummaa teetä ja seurasin Areenasta naisten ampumahiihdon jännittävää loppua laskua odotellessa.

~☆~

 Laskiaissunnuntai on ehtinyt jo pitkälle iltaan. Tänään olikin vuorostaan pilvinen päivä ja pakkasta kotimatkalla iltapäivällä enää -8°C. 

Ensi viikolla ensimmäiset koululaiset viettävät talvilomaa. Kerrankin on talvinen sää kohillaan ja ainakin täällä päin lunta riittävästi hiihtämiseen ja pakkasta jääkenttien ylläpitoon.

Helmikuu on jo yli puolen välin ja 

enää harppaus kevääseen.

~☆~

🍾  Minkkisen pronssimitalille 🥂

Ensimmäinen naisten olympiamitali

ampumahiihdossa 💪🧿🧿🧿🧿🧿

-Sari-

Halit

 Rutistan oikein kovasti Repolaista virtuaalisesti ja toivotan ikimuistoista matkaa Afrikkaan kera babyboxien ja oman armaan 🚴

Toivottavasti pääset halaamaan 

niitä suloisia vauvojakin

👼👶👼👶👼

Repolaisen helmikuun haaste

Ketä-mitä-miten-miksi HALAILET helmikuussa 2026?
Mitä halaus sulle merkitsee, mitä ajatuksia se herättää?

Muutamalle ystävälle lähetin halauksen

ystävänpäiväkorttien välityksellä

Ihanimmat halaukset helmikuussa sain murusilta ja 

annoin eilen kuusi kuukautta täyttäneelle Väinölle 

Halaus kaikille teille

ja

erityisen lämmin halaus ystävälle, jonka koti

tuhoutui tammikuussa tulipalossa. 

(Sain tietää tulipalosta tänään hänen naamakirjapäivityksestään. Hänen puhelimensa ja tietokoneensa olivat tuhoutuneet kaiken muun mukana. Kun luin loppiaisen jälkeen palosta samalla tiellä jossa hän asuu, ajattelin heti, ettei vaan ollut heidän kotinsa. Onneksi talossa olleet pelastuivat ja ovat saaneet ystäviltä apua uuteen alkuun.)

Ihanaa ystävänpäivää ❣️

-Sari-

XOXO

 Helmikuun skräppihaasteen kuvat sain sunnuntaina ja tänään sommittelin kalenterin sivun.

Eddy ja Mea

Pohjustin sivun valkoisella gessolla, värjäsin infusions värijauheella sumuttamalla vettä gessolle ja sirottelemalla Sunset beach sävyä kostutetulle sivulle. 

Vielä jauheen sirottelun jälkeen sumutin vettä päälle,  kun en huomannut jauhetta alhaalla lainkaan. Mutta kuten näkyy, olihan sitä väriä sittenkin reilusti 😄

Varastoista löytyi epämääräiseltä näyttävä stanssattu kuvio "morsian"-Eddyn kuvan alle ja stanssatut sydämet. Pusukuvan alle leikkasin ystävänpäiväaskarteluista jääneen kartonkipalasen, jonka reunaan leimasin suukot ja halaukset. Samasta leimasetistä on tassuleimasin (tassuleimoja kuuluu settiin kolme eri kokoista, kaksi olen onnistunut jo kadottamaan). Leimattu teksti on ollut vuosikausia hillottuna, kun en ole huonosta leimausjäljestä huolimatta roskiin heittänyt. Nytpä tuli tuollekin käyttöä ☺️ 

Kuvat on otettu noin 6,5 vuotta sitten ensimmäisen lapsenlapsen 1- vuotissyntymäpäivää viettäessämme.

Juhlahumussa hame oli riisuttu

 ja kulkeutunut Eddyn päälle  😂

Haasteeseen pääsee osallistumaan

naamakirjan Skräppääjät-ryhmässä

28.2.2026 saakka.

-Sari-

Viikko taas vierähti

 Viikko on ollut aurinkoinen, poikkeuksena muutama pilvinen päivä. Päivällä aurinko lämmittää jo Ihanasti. 

Torstaina käytiin koirakaverin kanssa vähän pidemmällä lenkillä ja huomasin kuvia ottaessani, ettei sormia palele lainkaan, vaikka käsineet olivat olleet taskussa pitkän tovin. Eihän näitä maisemia olisi malttanut jättää, kun pakkanen ei pakottanut palaamaan sisälle lämpimään.

 Ohi lentäviä lentokoneita seuratessa tuumin itsekseni, etten näitä talvisia maisemia vaihtaisi etelän hiekkarantoihin. 

Tänään automatkalla katselin puiden lumisia oksia. Oksilla kimalteli tsiljoona timanttia kauniimpana kuin yksikään jalokivikaupan vitriinin koru.

Pakkasista huolimatta lähioja on tässä kohtaa ääriään.myöten täynnä vettä. Koska oja on aivan kuiva ylempänä, ihmettelen, mistä tämä vesi on valunut pakkasviikkojen aikana.

Toisella puolen tierumpua vettä ja jäätä on hyvin vähän. Jään alkaessa sulaa, taitaa kävelytiekin olla lammikkona ja sorsat tulevat uimaan ojalle.

~☆~

Viikko sitten valmistin ruokaa Repolaisen kokkailuista innostuen ja mieskulta halusi samanlaista myös tänä viikonloppuna. Kun kumpainenkin käytiin tekemässä omat ostoksemme ja siivutin mukaan vielä punaista suippopaprikaa, ennen soosien lisäämistä wokkipannulla oli värien sinfoniaa.

Sekaan vielä tyhjensin purkista salsan jämät, tex mex maustettua ranskankermaa ja paimenpoika ruoka & dippi  juustokastiketta. Mausteeksi reilusti välimerellisiä yrttejä ja pippuria. 

Ja hyvää oli, jopa parempaa 

kuin ensimmäisellä kerralla.

~☆~

Tänään käytiin pitkästä aikaa esikoisen luona. Viimeksi ollaan murusia nähty jouluna. Väinö on pian puoli vuotias ja edelleen hymyilevä poika. Ensimmäinen hammas kasvaa visusti huulten takana piilossa.

Väinö oli käynyt edellisenä päivänä uimassa.

Pakkasin toiseen kassiin askartelutarvikkeita ja vietettiin tovi pöydän ääressä ennen kuin tyttöjen piti lähteä voimistelemaan. Tytär teki korttia ja Maia sommitteli kukkia kartongille.

Niin paljon mahtui viikkoon tähän,

jota on jäljellä enää hyvin vähän.

☺️

-Sari-

2.2.

Kaksosten päivä 

👬  👫  👭

Meidän suvussa on yllättävän vähän kaksos- tai monikkovauvoja. Serkulla äidin puolelta ja veljenpojalla on kaksoset. Joissakin perheissä voi olla useammat kaksoset 🧑‍🤝‍🧑  tai kolmosetkin 🕴🕴🕴

Veljen anopillakin oli kaksospojat ja oli tuumannut, ettei toivoisi kaksosia pahimmalle vihamiehellekään. Siihen aikaan ei ollut mukavuuksia eikä apua, yksin oli pärjättävä pienessä mökissä, jossa vesi oli kannettava sisään ja ulos. 

Helmikuu alkoi paukkuvin pakkasin. Aamulla puoli viiden aikaan pakkasta oli ollut  -21°C ja lähempänä merta -26°C noin puoli tuntia myöhemmin. Pakkasta vastaan saamme nauttia koko päivän auringonpaisteesta. 

Aurinko lämmittää jo mukavasti, 

sen tuntee selkeästi.

Olen katsonut juutuubista Maistuva historiaa ja siellä videossa noin vuoden takaa pohdittiin vanhan kansan sääennusteita. Jos helmikuussa ei ole kunnon talvisäätä, maaliskuu olisi kylmä ja sateinen. Millainen lienee kevään ensimmäinen kuukausi tänä vuonna 🤔

Joka helmikuussa säästää se maaliskuussa päästää

Se mikä helmikuussa helpottaa se maaliskuussa maksetaan

~☆~

Mieskulta menee ainakin tämän viikon tuntia aiemmin töihin, joten käytän koirakaveria aamulla ulkona. Tänä aamuna ei ollut kiirettä ulos, vaan rauhassa nukuttiin pitkään Eddyn kanssa. 

Aamuyöllä vahdin kelloa ja kuulostelin, milloin mieskulta oikein herää. Kello oli jo melkein neljä, ennen kuin herätyskello pirahti. Puolessa tunnissa ennättää juoda aamukahvit, kun ei tarvitse käydä Hesaria postilaatikosta. Netistä ennättää katsoa tuoreimmat uutiset ja pelata muutaman pasianssin

Toivottavasti tällä viikolla omakin päivärytmi muuttuisi pysyvästi ja olisin pirteä aamulla aikaisin. Jo olisi aika kaivautua talvipesästä ja herätä talvihorroksesta valon lisääntyessä.

🌟

Vielä pitää piipahtaa Eddyn kanssa ulkona. Jokohan kuu olisi lähellä Regulusta, leijonan tähdistön päätähteä. Reguluksen, latinaksi pienen kuninkaan, uskottiin hallitsevan taivaan tapahtumia. Minusta leijonan tähdistö näytti lapsena hengarilta ja niin se näyttää vieläkin 😄

Regulus regulus on Suomen pienimmän linnun hippiäisen latinankielinen nimi. Onkohan saanut nimensä päälaella olevasta keltaisesta raidasta, kuin olisi kruunu päässä.

Helmikuista viikkoa!

-Sari-