Lokakuun viimeinen ja kurpitsajuhlaa

Lokakuu luiskahti ohitse sukkelaan, niin kuin jokainen kuukausi tuntuu tekevän. Lohduttavaa, että myös nuoremmista tuntuu siltä, että aika vaan sujahtaa ohitse. Ehkä se johtuu tästä nykyajasta, emme enää pysähdy hetkeen niin usein, vaan suoritamme jotain koko ajan. Onko se nyt tätä älymaailmaa sitten syyttäminen?

Tänään pysähdyin hetkeksi lounastauolla ihastelemaan taas meitä tervehtimään tullutta aurinkoa, sommittelemaan tämän kurpitsajuhlapäivän kunniaksi asetelmia ja kuvaamaan niitä. 

Vaikka amerikkalaisittain ei halloweenia tule juhlittua karkkeineen ja kepposineen tai kammottavin luurangoin ja hämähäkinseitein, on kiva koristaa kotia näin syksyn synkkänä aikana iloisilla oranssin väreillä. Tai sitten vähän dramaattisemmilla tummilla sävyillä. Ihan sen mukaan, näin lokakuun viimeisenä tai pyhäinpäivänä, miten ennättää hankintoja tekemään. 

Ostin ensimmäiset koristekurpitsat valkosipulifestareilta elokuussa. Lisää hankin vain yhden joskus myöhemmin kukkakaupasta, kun oli niin kivan värinen, tuommoisen vaalea oranssin pistein. 

Tykkään yleensäkin enemmän näistä vaaleista kurpitsoista, kun ne neutraaleina saavat olla esillä pidempäänkin. Yksi vihreänä ostamani kurpitsa kypsyi ja muuttui oranssiksi. Siksi joukossa on myös oranssia, joka on toki yksi lempivärini.

Löysin myös betonisen kurpitsan kesällä muistaakseni Hankkijalta. Kun pikku hiljaa noita koristeita nappaa matkan varrelta mukaansa milloin sattuu löytämään, niin ei tarvitse muistaa viime hetkellä ostaa kuin tuoreet kukat. Kummituspuun ostin aikaisemmin alesta, oranssit proteat kun niitä kukkakaupasta vihdoin viime viikolla löysin ja eilen kävin ostamassa tummia neilikoita. 

Nuo tummasävyiset on kyllä ihania, kuten myös tuo yksittäinen kukka, jonka nimeä en painanut mieleeni. 

Koska nyt on ollut pakkasta, ei ulos voi oikeita kurpitsoita viedä. Onneksi on tämä betoninen, jonka käyn myöhemmin laittamassa ulos pöydälle maalaismarkkinoilta ostamani havukranssin keskelle. 

Ihanaa lokakuun viimeistä päivää,

miten sitä vietättekin < 3

-Sari-

Lämmin lokakuinen päivä

Ihanan aurinkoisista ja lämpimistä lokakuun päivistä 

on saatu nauttia vielä eilen ja tänään. 

Eilen en ikävä kyllä päässyt suunnitellusti lähtemään töistä aikaisin, mutta kuitenkin ennätin tovin harjaamaan ja haravoimaan lehtiä takapihalla. Oli yhtä tunnelmallista kuin elokuussa, kun aurinkokennovalaisimet syttyivät palamaan.

Toissa iltana hämärän hyssyssä lapioin maasta puun juuria ja tein pientä uomaa, johon kasasin haravoidut lehdet. Jospa saan tuohon kapean kohopenkin perustettua ajan saatossa. Maasta löytyi ikivanhoja kuusen juuria ja tuoreempia katkottujen puunversojen juuriakin savisen mullan seassa oli. Löytyipä maasta monta matoakin, mikä aina puutarhan hoitajaa ilahduttaa. Siitä tietää, että multa ei voi kovin huonoa olla ja lehdille on jo valmiina hajottajia Ü

Pyysin myös mieskultaa ulos puuhastelemaan ja purkamaan puutarhapöydän valmiiksi osiin, niin saatiin se tänään talvirenkaiden vaihdon jälkeen varastoon kevättä odottamaan.

 Aina se tuntuu niin mukavalta, kun saa jonkin pitkittyneen asian tehtyä. (Ja autonrenkaiden vaihto tietää myös renkaanvaihtoliikkeeseen kiirusta, sillä useampana vuotena mieskullan varatessa aikaa on vielä ollut hiljaista, mutta heti sen jälkeen kalenteri on kuulema alkanut täyttyä vauhdilla Ü)

Tänään kuulostelin, onko flunssa tuloillaan, kun on ollut vähän tukkoinen olo. Mutta nyt on jo parempi olla. Eilen tuli takki päällä kuuma haravoidessa ja touhusin paitasillani loppu ajan. 

Toivottavasti ei kostaudu. Nyt iltapäivällä laitoin ohuemman takin päälle, kun ulkona oli lupsakan tyyntä. Seinän vierustalla ainakin. Sain vihdoin leikattua tomaatit pois, kun ensin etsin viimeiset tomaatinraakileet talteen roikkumasta. 

Tässä aiemmin keräämäni tomaatit kypsyvät talokehikossa roikkuen. Viikonlopun aikana aion laittaa tomaatteja ja paljon valkosipulinkynsiä uuniin fetajuuston kera. Nam! Pian ollaan jo marraskuussa, ja edelleen saadaan omaa satoa tuoreena syötäväksi. 

Ne ovat iloa silmälle, aivan kuin tämä etuoven luona roikkuva viimeinen ostettu kesäkukka. Se roikkuu niin ylhäällä, etten ole saanut sitä itse otettua pois. Mutta eipä tuolla ole ollut kiirus, mukava sitä on katsella, kun väsyneenä saapuu töistä kotiin < 3 

Pikku hiljaa saan kesän pakettiin. Toivottavasti kotona oloaikana on vielä monta poutapäivää pihalla oleiluun. Vähitellen olen aloittanut myös paperiaskartelun ja kortti toisensa jälkeen valmistuu. Olen jo alkanut joulukorttejakin suunnittelemaan!

Tunnelmallista torstai-iltaa!

-Sari-

Täydenkuun tylleröinen

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä oli täysikuu ja 

silloin syntyi mumman tytön tylleröinen < 3

Tänään he pääsivät kotiin ja kävimme koirakaverin kanssa tutustumassa pieneen nyyttiin. Edi sai pikkuruisia varpaita pikkuisen kielellä lipaista ja nuuhkia. Varmaan olisi nuollut koko tytön, jos olisi päässyt lähemmäs Ü 

Sunnuntai odoteltiin, syntyykö tyttö isänsä syntymäpäivänä.  Yöllä kahden aikoihin sain viestin, että hän oli syntynyt tuntia aiemmin. 

Täydenkuun ruskatyttö,
nukkui tänään tunnin, pari 
sylissäni, lämpimässä < 3

Kymmenen pientä varvasta,
pienen pientä ja somaa,
kymmenen pientä sormea,
nyytin ikiomaa.
Kaksi silmää, korvat, nenä ja suu,
voi kuinka siihen rakastuu!

-mumma-

Kurkistus hallaharson sisään

Lokakuu starttasi runsaan vesisateen kera. Yöllä herättiin monta kertaa sateen ropinaan ja kohinaan. Tänään on hyvä muistella viime viikon aurinkoisia päiviä.

Ulkona olevat tomaatit ovat saaneet olla rauhassa hallaharson suojissa. Viikonloppuna ulkona käydessä kurkkasin, mitä tomaateille kuuluu. Samalla saivat aurinkopusuja poskelle.

Eivät ainakaan ole paleltuneet. Ja muutama tomaatti siellä näkyy jopa kypsyvän, kuten tämä kuvan Tigerella.

Sisälläkin sato kypsyy hyvin. Yellow Submarinissa on 

jo  monta suloista keltaista "päärynää".

Ja Hundreds and Thousandsista on monta punaista helmeä. Mieskultakin hämmästyi, kuinka makeita nämä ovat. 

Ensi kesänä taas kasvatukseen.

Mukavaa poimia tuoreita tomaatteja itse kasvatettuna

näin lokakuussakin, tertuista suoraan suuhun. 

Iloa päivääsi!

-Sari-

Ruskan loistoa

Useampana päivänä on saatu nauttia auringosta ja lämmöstä näin syyskuun loppu puolella. Eilen oli tosi lämmintä, jopa viidentoista asteen verran ja tänäänkin sateen jälkeen auringon paistaessa on ollut ihanan lämmintä. Ulkona puuhailu on paljon mukavampaa, kun on kuivaa ja tarkenee olla paitasillaan. 

Aamuisin pysäkillä bussia odotellessa olen seurannut ruskan etenemistä. Isojen vaahteroiden latvukset punertuivat pikku hiljaa ja maahan varisee tammenterhoja. 

Koirakaverin kanssa lenkkeillessä kerään vaahteranlehtikimppuja. Lehtien ruskan värjäämä syysväri on niin kaunis ja monipuolinen. Tänä aamuna varisseita lehtiä oli huomattavan paljon ja puiden latvasta pudonneet lehdet hehkuivat tulenpunaisina.

Jos metsästä ei löydy sieniä, niitä on tänä vuonna noussut paljon takapihallemme. Kuivan kesän jälkeen sammaleinen maa on saanut riittävästi sadevettä ja sienirihmasto voi hyvin Ü

Suloisia syyskuun viimeisiä päiviä!

-Sari-

Hyvästit kesäkukille

.... ja muistiinpanoja ensi vuoden hankintalistaan.

Nyt näyttää vahvasti siltä, että enää ei ole paluuta lämpöiseen syksyyn. Pitkään sen viimeisimmän helteisen tiistain jälkeen toivoin, että vielä pakkaslukemista noustaan reilusti ylöspäin, mutta ne toiveet on nyt haudattu. Yölämpötilat hieman nousevat, mutta päivisin pysytään kymmenen asteen tietämillä. Tällä viikolla on lopulta jätettävä hyvästit viimeisille kesäkukille. Joka syksy se on yhtä vaikeaa, mutta pianhan on jo uusi kesä ja uudet kukat. 

Rakastuin tänä kesänä hennon vaaleanpunaiseen ruusuliisaan ensisilmäyksellä. Pidin sitä etupihalla niin varjoisassa paikassa kuin suinkin ja kastelin usein lannoitevedellä. Ensi kesäksi näitä pitää ostaa useampi ja laittaa myös tuonne takapihan varjoon yksi kasvamaan. Liisan pitäisi kasvaa suureksi ja pyöreämuotoiseksi kukaksi, mutta tämä kasvoi pienen valkokartiokuusen kanssa samassa isossa ruukussa, joten sillä ei ollut tilaa kasvaa kuin yhteen suuntaan. Maanantain pakkanen palellutti osan liisasta, mutta toiselta reunalta se näytti olevan vielä elossa. H
uomenna joutaa jo kompostiin. 

Yleensä ostan kesän alusta pitkälle syksyyn kukkivia, kylmääkin kestäviä lajeja. Oranssi rusokki on ollut pisimpään ehdoton kesäkukkasuosikkini, jo useamman vuoden ajan, sen värin ja hunajaisen tuoksun takia. Kesällä unohdin kastella sitä ja se kuivui aika ikävän näköiseksi, mutta piristyi kuitenkin sateesta ja kävi uudelleen kukkimaan. Rusokin olen sijoittanut paikkaan, jonne aurinko paistaa iltapäivän viimeisten kolmen-neljän tunnin ajan. 

Myös keijunmekko kuuluu suosikkeihin ja pitkälle kylmiin ilmoihin kestäviin kesäkukkiin. Tämä etupihan koristus on kukkinut jo kauan, takapihalla oleva alkoi kukkimaan hyvin myöhän. Joku vuosi olen kerännyt kohmeisin sormin keijunmekosta siemeniä talteen vielä marraskuun puolella. 

Valkoista pitää olla värikkäitten kukkien rinnalle. 

Joko lumihiutaletta tai miljoonakelloa.

Koska sinnittelen näiden kesäkukkien kanssa useimmiten pakkasiin saakka, niin syksyisiä asetelmia tulee laitettu hyvin harvoin. Yleensä hankin vaan jonkun krysanteemin ja nakkaan ruukkuun. Viime vuonna löysin tämän keltakukkaisen ajanian ja tästä taitaa tulla uusi kestosuosikkini syksyn kukkijaksi. 

-Sari-

Viikonloppu Auringonsillassa

Mukava paikka viettää viikonloppua näin syyskuussakin. 

Pieni sade ei haittaa, kun maisemat ovat näin kauniit.

Täällä landen perukoilla on ihanan rauhallista.

Täällä ei valitettavasti ole marjastus- tai sienestysmaita lähistöllä. Ympärillä on enimmäkseen karua kalliosta metsää. 
Mutta pihapiiristä löytyi sieniä Ü

Lähdettiin käymään naisporukalla päiväajelulla lähiympäristössä, miehet jätettiin mökille puusaunaa lämmittämään. Kierreltiin mm. KymiRingin ohi, käytiin kangaskaupan loppuunmyynnissä, kirpparilla ja paluumatkalla pysähdyttiin Iitin Maatilatorilla.

Tällaisista paikoista löytyy aina kivoja lähialueen tuotteita.

Viereinen kalatori oli suljettu.

Me nautitaan koirakaverin kanssa tästä mökkeilystä. 
Edi ei tykkää poseerata kuvissa Ü

Katse kääntyy välittömästi kamerasta pois päin.
Nyt mukamas katsellaan haaveillen ulos Kettujärvelle.

Iloa ja onnea lauantaihin!

-Sari-