weegees

Kun viikolla sain avattua ovia Helsingin museoihin, 

niin tänään oli sitten vuorossa Espoon. 

Viime metreillä vaihdoin Ainoasssa kiertelyn museokäyntiin. 

Michael Jackson: On the wall -näyttelyn Euroopan-kiertue

päättyy sunnuntaina 26.1.2020 EMMAn näyttelyyn.

Ensin kiersin Espoon kaupunginmuseon KAMUn näyttelyn, jossa vierähtikin kevyesti toista tuntia. Tutustuin Espoon menneisyyteen kivikaudelta ainakin Nokian puhelimiin saakka (käytössäni on edelleen Nokian puhelin Ü). Sen jälkeen piti käydä jo teellä ja suolapalalla. Ravintola Lumière Weegeessä söin ihan parasta Feta-pinaattipiirasta mitä olen koskaan saanut. 

Teekannun tyhjennyttyä oli vielä reilusti aikaa kulkea kakkoskerroksen Jackson-näyttely läpi, ennen kuin piti mennä odottamaan kyytiä kotiin (mieskulta oli hallilla keilaamassa). 

Kuva https://www.kulttuuriespoo.fi/fi/node/31551

Näyttelykeskukseen pitää palata pian uudestaan testaamaan aulan kaunislinjaisia Harri Koskisen suunnittelemia LoungeChair tammituoleja Ü Olen niin ihastunut tammisiin huonekaluihin ja parast´ aikaa odotan puusepältä yhtä tilattua tammista kalustetta valmistuvan olohuoneeseemme. 

Lauantai-illan jatkoa!

-Sari-

Tauluja ja taidetta

Tällä viikolla taisin raottaa Helsingin museoiden ovia sen ratkaisevan alkusysäyksen verran ja ottaa ensimmäiset askeleet jo kauan suunnittelmaani kulttuurikierrokseen.

Huomasin nimittäin jokin aika sitten, että Ateneumissa päättyy Maailmalta löysin itseni ja Taiteilijoiden Ruovesi näyttelyt tämän viikon sunnuntaina. Niinpä seisoskelin tiistaina Kaivokadulla jonon jatkona pyrkimässä sisälle lämpimiin saleihin. 

Toivon, että kevään ja kesän aikana innostun vierailemaan vielä monessa museossa Suomenlinnaa myöten. 

Käytettävissäni oli melkein ruhtinaalliset kolme tuntia kierrellä näyttelyt, joten tutustuin joihinkin teoksiin pitkänkin aikaa  penkillä istuen. Miettien, miltä se tuntuisi istua kotosalla, kun seinällä roikkuisi joku noin kaunis ja merkittävä taideteos. 

Maailmalta löysin itseni - Helene Schjerfbeck

Ensin suuntasin Schjerfbeckin näyttelyyn ja pysähdyin lukemaan kaiken sen, mitä seiniin oli kirjoitettu. Helenen henkilöhistoriasta jäi tästä kerrasta päällimäisenä mieleen, että hän syntyi melkein päivälleen sata vuotta aiemmin kuin mieskulta ja hän asusteli lapsena samoilla kulmilla kuin missä minä aloitin työurani nykyisessä työssäni kymmenisen vuotta sitten. Tottahan toki nuo yhteydet kiinnostivat enemmän kuin ulkomailla vietetyt vuodet tai muuttaminen Hyvinkäälle äitimuorin kanssa Ü

Pisimpään istuin katselemassa aikoinaan kritiikkiä saanutta öljymaalausta Pikkusiskoaan ruokkiva poika (lapset eivät olleet tarpeeksi kauniita), kun useimmat pysähtyivät viereisellä seinällä olevan Toipilaan eteen. Siltä  seinustalta löytyi myös toisen maalauksen alta vuonna 2012 paljastunut Nainen ja lapsi, joka kuuluu omiin suosikkeihini kuten myös Tanssiaiskengät.  

Näyttelyssä oli esillä myös Helenen viimeiseksi jäänyt  maalaus Kolme päärynää vadilla. Maalauksen teksti pysäytti. 

Helene oli maalannut taulua vähän ennen kuolemaansa. Hän oli marraskuussa 1945 maininnut kirjeessään Einar Reuterille, että aikoo paranella vielä mustaa pilkkua seuraavana sunnuntaina. 

Helenen viimeinen elon päivä oli keskiviikko 23.1.1946  Saltsjöbadenin kylpylähotellissa Ruotsissa. 

Taiteilijoiden Ruovesi

Werner Holmberg

Ruoveden taiteilijoiden maalauksista eniten lumouduin Werner Holmbergin ah niin ihanista maalauksista. En muista nähneeni aiemmin hänen tuotantoaan, nimi ja maalaukset eivät nostattaneet mielikuvia menneisyydestä. Hänen tauluissaan  kiinnitin huomion pieniin yksityiskohtiin kuten maalauksen Aihe Torisevalta pienen pientä valoisaa kohtaa, joka siintää metsän toisella puolen ja josta pääsee pimeydestä päivän kirkkauteen, kuin tunnelin läpi kulkien. 

Metsämaisema Näsijärven lähistöllä maalausta katsellessa tuumasin mielessäni, että sehän on jäänyt kesken. Niin taulun infotekstissäkin mainittiin. Holmberg eli vain alle kolmenkymmenen vuoden ikäiseksi ja taulu oli kuolinvuodelta 1860. Wikipedian  mukaan Holmberg tiesi kuolevansa nuorena, mikä kävikin toteen hänen sairastuttua keuhkotautiin. 

 Lähes kaikissa näyttelyn öljymaalauksissa oli vuosiluku 1860. Holmberg oli Ruovedellä oleskellessaan piirtänyt vihkoon luonnoksia, joita hän käytti apuna maalatessaan tauluja Saksan Düsseldorfissa, jonne hän (vuonna 1853) muutti Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun lopetettuaan. 

Hän oli siis hyvin tuottelias  Saksan vuosien aikana. Luultavasti noiden taulujen maalaamiseenn luonnosteluineen on mennyt useampi vuosi, kun katselee noita taulujen yksityiskohtia ja niiden kokoa. Mielestäni muissakin oli keskeneräisyyttä, viimeistelemättömyyttä joissain kohti, mutta selkeästi tuossa Metsämaisema Näsijärjen lähistöllä maalauksessa. 

Taulussa Hämäläinen humalisto kiinnitin huomion ruohikossa leikkiviin lapsiin, mieleeni tuli ensi näkemältä Kattokassinen. Ei tosin enää toisella katselukerralla. 

Akseli Gallen-Kallela ja Hugo Simberg

Tulevaa kesää odotellessa eteensä pysähdytti Akseli Gallen-Kallelan auringon paistetta tulvillaan oleva maalaus Karhunputki. Näyttelyssä oli esillä myös Gallen-Kallelan öljymaalaukset Saunassa , Kerjäläispoika, Ensi opetus ja Haavakuume. Haavakuume, jonka hän maalasi Keuruulla, oli Gallen-Kallelan omia suosikkeja. Taulu myytiin vuonna 1895 ja oli yleisöltä piilossa 120 vuoden ajan. Se huutokaupattiin vuonna 2017 ja oli nyt ensi kertaa Suomessa näyttelyssä esillä. 

Ihastuin myös Karhunputken vieressä olevaan Hugo Simbergin Kevätilta jäänlähdön aikaan maalauksen väreihin, mustan ja kirkkaankeltaisen yhdistelmään. 

Olen aloittanut tällä viikolla lukemaan kirjaa 

joka kiinnosti myös koirakaveria, ainakin piti 
päästä kirjan kanssa samaan kuvaan Ü

Kävin Ateneumissa toistamiseen eilen tutkiakseni tarkemmin näyttelyssä esillä olevia, kirjassa mainittuja Simbergin teoksia. Useimmat olivat viivasyövytyksiä tai vesiväritöitä ja vesiväri + guassitöitä. 

Tiistaina piipahdin Ateneumin jälkeen myös Tennispalatsilla HAMissa. Siellä kiersin Ruoveden taiteilijat  -näyttelyssäkin mukana olevan Ellen Thesleffin tauluja vilkaisemassa ja katsastin myös Tove Janssonin reliefit Juhlat maalla ja Juhlat kaupungissa. 

Keräsin HAMista mukaani nipun lappusia. Niistä saa kivoja vinkkejä tutustua taiteeseen vähän eri kantilta kuin pelkästään kulkemalla teokselta toiseen yksin, seurassa tai oppaan johdolla. Käytän lappusia tässä kirjoituksessani kuvituskuvina, kun museoihin en kameraa ottanut mukaan. Joistakin mainitsemistani tauluista on linkki Wikipedian sivuille. Voit käydä halutessasi ihastelemassa tauluja sieltä. 

 Kävin siis tällä viikolla kaksi kertaa Ateneumissa ja kerran HAMkissa. Ajattelin ensin ennättäväni tehdä tuon toisin päin, mutta torstain etäpäivän vaihtuessa toimistopäiväksi päädyin töiden jälkeen Rautatieaseman kautta Ateneumiin, koska se oli avoinna ilta kahdeksaan saakka ja ennätin vielä mainiosti. 
Eikä jonoa ollut ulos asti.

Olen tällä viikolla tutustunut eri lähteistä taiteilijoiden elämään ja heidän tauluihinsa. Tietolähteenä olen tätä kirjoittaessani käyttänyt Ateneumin näyttelyiden tekstejä ja Wikipedian vapaata tietosanakirjaa.

Mukavaa viikonloppua!

-Sari-

Ateneumissa ennättää piipahtaa vielä tänään kello 21 saakka. Huomisen ja sunnuntain poikkeavat aukioloajat voit tarkistaa Ateneumin sivuilta. Ennen seuraavien näyttelyiden avautumista kannattaa tutustua Suomen taiteen tarinaan 2. kerroksessa. 

Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota, miten taiteilijat signeeraavat maalauksensa? Minä keskityin tällä viikolla myös tutkimaan sitä. 

Pieni ihminen kasvaa ja oppii uusia asioita

Aika kuluu nopeasti tänäkin vuonna. Mennään reippaasti yli tammikuun puolen välin ja Meakin on jo yli kolmen kuukauden ikäinen. Iso tyttö ei haluaisi enää sylissä maata, vaan kampeaa itseään ylös. Ja on yhtä innokas kuin äitinsä nousemaan istumaan, kun käsistä pitää kiinni ja hieman avittaa. Ja ylpeästi keikkuu pyöreän pyllyn päällä hymyillen onnistumisen ilosta. 

Mea tarttuu jo napakasti esineisiin ja heiluttelee isoa helistintään. Välillä ottaa osumaa päähän ja sitten naama menee vähän kurttuun kun koskee. Parasta on tietenkin saada kaikki suuhun, imeskellä ja narskutella tavaroita paljailla ikenillä Ü

Mea alkoi jokeltelemaan marraskuun lopulla ennen ristiäisiä ja nyt kikattelee. Kovasti oli myös tarinaa mummalle, kun kävimme keskiviikona hakemassa koirakaverin meille lepäilemään ja mieskullan lenkkikaveriksi. 

Huomaan, ettei sitä enää muista yli kolmen vuosikymmenen takaa miten lapsi kehittyy vauvasta taaperoksi, siis minkä ikäisenä milloinkin on "aika" oppia ja osata uutta. Siksi mummankin on seurattava vauvaperheitä somemaailmassa. Ja pidettävä omaa päiväkirjaa, että muistaa sitten myöhemmin kuvia katsellessa milloin ne on otettu. 

-Sari-

Aurinkoisesti alkanut uusi vuosi

Tähän vuoden alkuun on saanut paljon voimaa aurinkoisista päivistä. Vaikka valoisa aika kestää vain muutaman tunnin ja hämärä laskeutuu nopeasti aikaisin iltapäivällä, niin kyllä vaan henkiset akut ennättävät jo latautua täyteen virtaa.

Huomenna on jo loppiainen ja pitäisi luopua joulusta. 

Emme yleensä vietä joulua kotona ja koristele täällä, mutta tänä vuonna laitoin lumiukkoja ja joulutonttuja esille ja mieskulta kasasi enkelikynttelikön. Täytyy etsiä laatikko, johon kaikki jouluiset jutut mahtuvat, niin ne on helpompi löytää tulevina vuosina tarvittaessa. 

Tein yhden jouluisen asetelman lasikuvun alle ja päätin jättää sen paikoilleen muuttaen sitä talviseksi lisäämällä punaisten joulupallojen tilalle aidot pumpulipallukat. Alla on koirakaverin lelustaan repimät pehmusteet lumihankena.

Jostain syystä uuden vuoden kuvissa 2020 -viirit ja muut vuosilukukehitelmät näyttivät erityisen kivoilta. Niinpä tänään muokkasin adventtikynttiläpurkkejani ja polttelen nyt alkuvuoden tätä 2020-luvun kynttelikköäni. 

Taidan tehdä tästä perinteen jokaiselle tulevalle uudelle vuodelle, ensimmäisiin neljään vuoteen on jo numerot valmiina Ü

Tätä voi käyttää vaikka uuden vuoden aatosta loppiaseen saakka.

Jos kynttilän lämpöä kaipaa kauemmin, niin toki pidempäänkin. 

Ulkona on tänään ollut pikku pakkanen ja kylmä viima.

Silti ryytimaalla vihertää, saan vielä rosmariinia kana-ateriaan.

Kuu kiipesi jo taivaalle ja käperryn torkkupeiton sisään

ihastelemaan kuun taianomaista lumoa.

Nautinnollista sunnuntai-iltaa!

-Sari-

Välipäivien viettoa Tallinnassa

Olemme mieskullan kanssa matkustelleet usein Tallinnassa, jopa monta kertaa vuodessa ja vietetty siellä monta joulua ja joskus uusi vuosi, vappu ja juhannuskin tällä yhteisellä taipaleellamme, kun sinne on ollut täältä helppoa ja nopeaa matkustaa. Viimeiset vuodet Tallinnassa käynnit ovat olleet lähinnä risteilyjä, eikä kaupungilla ole viitsitty käydä tiukan aikataulun takia.

Nyt kun pidempien matkojen käveleminen sujuu minulta taas melko hyvin, päätettiin pitkästä aikaa lähteä minilomalle Tallinnaan. Majoituttiin vanhassa tutussa Nordic Hotel Forumissa kolme yötä ja valittiin vähän isompi huone ja ammeella tietty, kun mieskulta tykkää loikoilla kuumassa (vaahto)kylvyssä. Hotellin allasosasto tosin voitti tällä kertaa ammekylvyn 2-1.

Kameran muistikortilta löytyi vanha kuva Forumin huoneesta  lähes12 vuoden takaa. Majoituttiin silloin 8. kerrokseen eli saman käytävän varrelle kuin saunaosasto, jonne oli hyvin lyhyt matka. 

Tykästyin tuolloin sängynpäädyn lehtikuvioon ja tuollaiseen päiväpeittoon (jollaisen esikoinen ompeli meillekin seitsemän vuotta myöhemmin, kuva alla). Sängynpäätyä koristaa edelleen lehtikuvio ja sängynpeittokin on samanlainen, korvattu toki uudella. 

Mitään sen kummempia suunnitelmia tällä kertaa ajanviettoon ei ollut ja kamerankin jätin kotiin, kun päätin ottaa tämän matkan ihan rennosti. Kuvattavaa olisi toki ollut paljonkin, mutta nyt käytän kuvituskuvina näitä aiempien Tallinnan matkojemme räpsyjä. 

Olikin mukavaa käydä läpi vanhoja kameran muistikortteja ja muistella menneitä Ü Mikäpä sen mukavampaa uuden vuosikymmenen kynnyksellä kuin muistella edellistä.

Tällä kertaa kuljettiin hyvin vähän vanhassa kaupungissa. Toki pyörähdettiin Raatihuoneen joulutorilla, mutta kylmässä tuulessa kierros oli hyvin nopea. Viimeisenä iltana käveltiin vanhan kaupungin kautta hotellille, kun matkattiin ratikalla Vabaduse Väljakin pysäkille saakka. 

Silloin kuljettiin sattumalta Mestaripihalle ja käytiin Pierre Chocolateriessa nauttimassa kupilliset lämmintä juomaa. Olipa suosittu paikka, mutta en kyllä ihmettele paikan tunnelman ja herkkuvitriinin nähtyäni. Aina tuolta löytää sellaisia kivoja ravintoloita ja pubeja, joissa ei ole vielä ennättänyt käydä. 

Viikonloppuna tutustuttiin uusiin alueisiin kuten 
Noblessneriin
 Telliskiveen ja
 Ülemisteen. 

Kävimme myös ensimmäistä kertaa Tallinnassa museossa ja kenties eniten mieskultaa kiinnostavassa Merimuseossa; sekä Paksussa Margareetassa että Lennusadamassa. 

Tuolla Paksussa Margareetassa (yläkuvassa ihan oikeassa alakulmassa näkyy torni kun oikein silmiään siristelee) en olisi selvinnyt yksin liikkuen, sillä korkeanpaikankammoisena olisin jähmettynyt paikoilleni niissä kohdissa, joissa lasilattiasta näki alaspäin. Visusti mieskullan paidanhihasta kiinni pitäen ja silmät tiukasti suljettuna pääsin jatkamaan matkaa eteen päin. 

Samoin hirvitti Lennusadaman "siltoja" pitkin liikkuessa. Onneksi tuolla oli melko hämyistä ja rakenteet tummaa puuta, mikä lievensi paniikkiani ja rauhoitti mieltäni. Että jos korkeilla paikoilla kulkemista haluat välttää, kannattaa ottaa näissä paikoissa liikkumisen mukavuus huomioon. 

Vanhoissa rakennuksissa katselen myös seiniä ja kattoja ja kurkin ikkunoista ulos ja mietin, mimmoista elämää niissä on aikoinaan ollut. Siksi kiertäminen kestää ja kestää.

Baltijaaman torilta mentiin Telliskiveen ja käytiin istuskelemassa Fotografiskan kahvilassa. (Aikomus oli käydä F-hoonessa, mutta unohdin sen aivan kokonaan. Joskus kesällä sitten). Valokuvanäyttelyssä ei käyty, sinne menijöitä oli paljon, mutta jo rakennus oli vaikuttavaa katseltavaa.

Noblessnerissä ei sunnuntaina ollut juuri mikään auki, joten valitettavasti en päässyt hämmästelemään Shishin joulukoristetarjontaa Ü Alue on tutustumisen arvoinen osa Tallinnaa, joka kehittyy kovaa vauhtia. Tammikuun loppu puolella avautuu Taidekeskus Kain uusi näyttely. Kesällä tuolla alueella viettäisin lämpimällä vaikka koko päivän. 

Viikonlopun viimeisimpänä matkattiin raitiovaunulla (4) Ülemisteen katsastamaan T1 kauppakeskus. Mainostin sitä mieskullalle Tallinnan Triplana, että hänellä olisi jokin ennakkokäsitys, minne ollaan matkalla. Onneksi ei tullut torakoita vastaan, voisi olla haastetta saada mieskultaa uudelleen mukaan. Tai no, yksin käydessä siellä voi haahuilla kaupoissa niin kauan kuin mieli tekee, joten asioilla on puolensa ja puolensa Ü

Hotellin vieressä on Rotermannin kortteli, jossa on paljon ruoka- ja juomapaikkoja ja Kalevin suklaapuoti. Ensimmäisen kerran kävimme Rotermannilla kuusi ja puoli vuotta sitten elokuussa ruokailemassa Restoran Platzin terassilla. Siitäkin on jo kamalan kauan aikaa, mutta kuvan päivämäärään on uskominen.

Nyt päädyttiin syömään Vapianoon, kun ei osattu valita Rotermannin ruokapaikoista vain yhtä. Sen jälkeen pysähdyttiin vielä istuskelemaan Flamm viinibaariin nauttimaan flammkuchen ja lasilliset viiniä. Rakastan näitä vanhoihin rakennuksiin perustettuja tiloja, joissa historia on jätetty reilusti esille. Ne on niitä juttuja, joihin Tallinnassa aikoinaan ihastuin - tiiliseinät, aidot kynttilät, pellavakankaat - ja siksi haluan palata sinne aina vaan uudestaan kokemaan historian tuulahduksia. 

Nyt kun Suomenlahden toiselle puolelle matkustaminen ollaan taas saatu jatkumaan, luulen että sinne mennään tänäkin vuonna muutaman päivän minilomalle. 

-Sari-

Vuoden päättyessä

Niin paljon mahtui vuoteen tähän

jota on jäljellä enää hyvin vähän.

Kuohuviinipullo poksautettu ja

malja vanhalle vuodelle nostettu

Tervetuloa vuosi uusi!

Käytiin illalla pyörähtämässä Helsingissä Kansallisteatterissa nauramassa Jukka Puotilan imitaatioille. Oli erilainen vuoden päätös, kun jaksettiin molemmat valvoa vuoden loppuun saakka Ü Kovin montaa uutta vuotta ei ole vietettykään näin kahdestaan kotona ja ilman lapsien seuraa ja koirakaveria. Nyt pystyi kuuntelemaan rakettien pauketta ilman, että joutui seuraamaan vierestä toisen pelkoa, vapinaa ja läähätystä. 

-Sari-

Lumivalkeaa joulua

Ajeltiin äidin luo Savonlinnaan etsimään joulutunnelmaa.

Pertunmaan jälkeen alkoi olla enemmän lunta ja pikku hiljaa joululaulutkin alkoivat kuulostaa jouluisilta matkan edetessä. 

Periltä löytyikin lunta ja joulumieltä.

Jouluaaton perinteisiin kuuluu hautausmaalla käyminen. Hämärän tullessa siellä on niin kaunista, kun sadat kynttilät loistavat pimeyden ympäröidessä. Siksi halusin odottaa haudalle menoa juuri siihen hetkeen. 

Mean ensimmäinen joulu

Ja joulun ainokainen paketti jonka

sai tietenkin Mea :)

Haikeaa oli lähteä kotimatkalle, kun yöllä

oli satanut lunta ja oli niin kaunista.

Leppoisaa joulun jatkoa -  

herkkuja sulatellen ja lisää nauttien Ü

-Sari-