Askartelutapaaminen

 Edellisestä askartelutapaamisesta on jo kuukausia, mutta ihan kuin oltaisi viimeksi tavattu vähän aikaa sitten. Tällä kertaa mukaan pääsivät myös Lissu ja Mirka. Neljästään mahduttiin melko hyvin askartelemaan kerhohuoneen pöydän ääreen. Jakkarat olivat käytössä aputasoina, vaikka ollaan jo opittu ottamaan vähemmän tavaraa mukaan. Nykyisin riittää kassillinen :)

Tekoälyn avulla voi tehdä omanlaisia kuvia.

Oman tuotannon korttikuvia on jo monella kauppiaalla myynnissä, mutta niitä voi tehdä tekoälyn avulla itsekin tulostettavaksi. 

Sain Lissulta näin suloisia jouluisia tyttöjä. Kiitos 💖

Näin ihania tulee tekoälyn avulla :) Tämä jos mikä motivoi tutustumaan tekoälyn ihmeelliseen maailmaan.

Lounaaksi leivoin meille kasvispiirakan joka nautittiin salaatin kera.

Outi oli leiponut jälleen suussa sulavan kakun.

Tällaisen kupin Outi kasasi sokeripaloineen.

On siinä näpertämistä - lupas tehdä meillekin 💜

Kun toiset lähtivät jo neljän aikoihin, jäin vielä kerhohuoneelle jatkamaan pariksi tunniksi. Ja jatkoin kotona koko illan ja vielä seuraavan päivän vietin kerhohuoneella askarrellen.

Oli niin mukava askarrella pitkästä aikaa, etten olisi malttanut lopettaa edes yön ajaksi. Uppouduin syksyn lämpimiin väreihin näitä papereita tageihin teippaillessa.

Kakkua jäi vielä ja maltoin pitää maanantaina hetken taukoa ja nautin iltapäiväteetä kakun kera. Illalla nautittiin mieskullan kanssa kasvispiirakkaa ja salaattia kerhohuoneella (kutsuin kanssani illalliselle, kerrankin istuttiin hetkeksi saman pöydän ääreen Ü).

 Kätevää, kun sunnuntailta tähteeksi jääneet pystyi jättämään jääkaappiin yön yli, eikä tarvinnut kotiin kantaa ja sitten lähteä kotiin vain evästä etsimään. Tuskin olisin malttanutkaan, ennemmin olisin ollut syömättä 😁

Sunnuntaina keskityin aluksi projektiini. Vähän kerrassaan olen tehnyt tiimimme läksiäiskahveille kortteja. En tiennyt onko näille käyttöä, mutta teinpä varuilta kun keksin mielestäni hyvän teeman. 

En tiennyt kuinka moni tiimin läksiäiskahveille osallistuisi, joten tein aluksi näitä kymmenen. Muutama tarvittiin vielä lisää ja varhain tänä aamuna suuntasin kerhohuoneelle leikkaamaan lisää tammenterhoja :)

-Sari-

Satokauden sipulipiirakka

 Syksyn tullen sadonkorjuun aikaan alkaa tekemään mieli sipulipiirakkaa. Varsinkin jos ruokakaupassa katse harhailee sinne sipulilaariin. Sipulipiirakan tekemiseen menee aikaa, kun sipulit karamellisoituvat lähes tunnin, mutta kyllä lopputulos on vaivan arvoinen. Nyt kun pitäisi päivässä olla reilummin vapaata aikaa, listasin erilaisia suolaisia piirakoita, joita aion leipoa. 

Ensimmäinen listalta uuniin pääsi sipulipiirakka.

Valmistin tämän sipulipiirakan Meillä kotona nettisivuilta löytämäni ohjeen mukaan.

Sipulipiirakka

Pohja

2 dl vehnäjauhoja
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
50 g juustoraastetta (esim. emmental tai voimakkaampimakuinen)
100 g voita (kuutioituna)
1/2 tl suola
3 tl vettä

Sekoitin aineet keskenään käsin (voit tehdä monitoimikoneella, jos sellaisen omistat). Levitin pohjan leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan ja laitoin jääkaappiin tekeytymään (peitin leivinliinalla).

Täyte

1 kg sipulia
valkosipulia (jos tykkää)
3 rkl oliiviöljyä (käytin rypsiöljyä ja voita)

Hauduttelin sipulia noin kymmenen minuuttia ja lisäsin sitten joukkoon hienonnetun valkosipulin.

Kun sipulit olivat vielä tovin muhineet wokkipannulla, lisäsin joukkoon
2 dl olutta (lager)
1 rkl hunajaa
2 rkl timjamia hienonnettuna (tuoretta)
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria

Kun sipulit olivat vielä hetken muhineet ja neste haihtunut, nostin pannun levyltä ja annoin jäähtyä välillä seosta sekoittaen.

Noin tunnin jääkaapissa tekeytyneen taikinan pohjaan pistelin haarukalla reikiä ja laitoin pohjan paistumaan 200 asteiseen uuniin alimmalle tasolle noin 10 minuutiksi.

Kun pohja oli uunissa, sekoitin muna-kerma-juusto -seoksen.
3 munaa (kun olivat pieniä laitoin neljä)
2 dl kuohukermaa
100 g juustoraastetta (samaa mitä pohjassakin) 

Uuniin paistumaan 200 asteeseen noin puoleksi tunniksi, riippuen miten uuni paistaa.

Pohjaan laitoin vahingossa tuplamäärän juustoa ja pidin piirakkaa uunissa turhan kauan, jolloin pinta tuli kauttaaltaan ruskeaksi. Sekoitin myös täytteeseen tulevia munia turhan pitkään. Mutta kyllä piirakka tulee syötyä ja onhan se hyvvee :)

-Sari-

Uus mööpeli

 Kaks ei mee kolmatta 😁

Saas nähdä huomaako mieskulta kotiin tullessa, että meillä on eteisessä uusi mööpeli. Jos ei katse kerro niin ehkä sitten nenä, kun vastaan tulee erilainen aromi kuin yleensä. Ulko-ovelle asti ei leijaile valkosipulin tuoksua (kun en ole tänään kokkaillut), vaan uudesta huonekalusta lähtevä tuoksu.

Kuvionistin Antti toteutti jälleen

suunnitelmieni mukaisen kalusteen. 

Ja intarsiatekniikalla joutsenen koristamaan lipastoa.

Ensimmäiseen Antilta tilaamaani kalusteeseen tuli sudenkorento.

Tämäkin on juuri tuohon tilaan suunnittelemani. Sellaiseen käyttöön kuin on tarve ja korkeus määräytyi ikkunalaudan mukaan. Jos keväällä kasvatan taimia, niin on leveämpi taso lähellä ikkunaa niin kuin laudan jatkeena - hyvin kosteudelta suojattuna.

Kaluste valmistui helmikuussa 2023. Viime vuonna en kasvattanut taimia itse ja tänäkin vuonna niin vähän, etten lisätilaa vielä ole tarvinnut. Ehkä jo ensi keväänä :)

Toinen Antin verstaalla (marraskuussa 2023) valmistunut kaluste oli hyvinkin erikoinen, ei samanlaista kaupasta löytyisi. Tarve lähti siitä, mihin saisin akkuporakoneen ja kuumailmapistoolin salkut varastoitua kätevästi käden ulottuville 😄

Vuosikaudet kalusteen paikalla oli pahvilaatikko (jos sitä tarvitsen joku päivä erillisen näytön palauttamiseen työnantajalle), joka osoittautui hyväksi tasoksi avaimille ja aurinkolaseille ja mitä nyt kotiin tullessa pitää jättää eteisen puolelle.

Tämä kaluste on kapea ja siinä on toisella sivulla hyllyjä ja toisella laatikoita. Ylimmästä laatikosta halusin matalan, sellaisen johon ei tule tungettua liikaa tavaraa vaan josta saa kätevästi napattua avaimen taskuun ja ne aurinkolasit. Koirakaverin kanssa ulos lähtiessä myös kakkapussirulla on kätevästi käden ulottuvilla ja näkösällä avaimien vieressä.

Kalusteen "laudoitus" tulee eteisen arkusta, joka on valmistettu 2000-luvun alkupuolella vanhempien saunasta puretuista paneeleista. Arkun valmisti muistaakseni puualan opiskelija, joka oli harjoittelijana silloisessa työpaikassani. Tuolloin viimeistään opin kunnioittamaan kädentaitoja ja opin, ettei kaikkea tarvitse (tusinatavarana) ostaa kaupasta.

Isäni oli myös taitava puutöissä. Meillä oli kotona isän valmistamia huonekaluja ja kummin luona käydessä näin isän tekemän (keittiö?)kaapin. Harmi, kun ei aikoinaan osannut arvostaa noita isän tekemiä huonekaluja.

-Sari-

Kukkakaalia uunissa juustoisen kastikkeen kera

 Rakastan kukkakaalia. 

Siitä tulee valitettavan harvoin tehtyä ruokaa. Mieskullan bravuuriksi on tullut paahtaa kukka- ja parsakaalikukinnot pellillä uunissa mustapippurilla maustaen, mutta muulla tavalla valmistettuna kukkakaalia syödään yleensä näin loppukesällä 

- kun kotimaista kukkakaalia saa edullisimmin.

Muutama viikko sitten gratinoin kukkakaalia uunissa ja olipa hyvää. Yritin etsiä käyttämääni reseptiä, mutta eihän sitä enää netin syövereistä löytynyt. Mahdollisesti valmistin kukkakaalini eri ohjeita sekoitellen :) Laitanpa seuraavaa kertaa varten tänne muistiin, miten tällä kertaa kukkakaalia valmistin.

Kukkakaalia uunissa

Kukkakaalista paloittelin (raakana) kukinnot pieniksi ja laitoin (tällä kertaa voideltuun) uunivuokaan. Pilkoin ison keltasipulin puolikkaan ja kuullotin sipulin pannulla (laitan ripauksen suolaa, tv-kokin vinkki ettei sipuli pala). 

Samaan aikaan kun sipuli pehmeni pannulla, aloitin juustokastikkeen valmistamisen. Sulatin nokareen voita ja lisäsin voisulaan reilu kaksi ruokalusikallista vehnäjauhoja. Sekoittelin seosta ja annoin vähän aikaa jauhojen muhia, mutta ei ruskistua. Lisäsin maitoa joukkoon vähitellen, koko ajan hämmentäen. Kun seos alkoi sakenemaan, lisäsin joukkoon mustapippuria myllystä ja kuullotetun sipulin. Lopuksi lisäsin joukkoon sulatejuustokuutiot (voimakas koskenlaskija käy mainiosti, nyt oli vajaa paketti savuporoa jääkaapissa joten käytin sitä). 

Sekoitin kunnes juusto oli sulanut joukkoon ja kaadoin juustoisen kastikkeen kukkakaalien päälle. Uuniin vajaaseen 200 asteeseen ja annoin hautua reilun puoli tuntia ja lisäsin vielä pinnalle voimakkaan makuista juustoa raasteena. Vielä sen aikaa uuniin, että juusto ja kuorrute saavat pinnalle kauniin ruskean värin. Saa jäädä vielä jälkilämpöön hautumaan muhevaksi.

Jos olisin muistanut kaupassa vielä muskottipähkinän (jäi ostamatta), olisin lisännyt sitä juustokastikkeen joukkoon. Viherpippurikin käy. Tai savustettua paprikajauhetta maltillisesti.

Nams!

Katselin marketissa kauniita pieniä kukkakaaleja. Maltoin mieleni enkä tällä kertaa ostanut kukkakaalia, mutta ajatuksissani suunnittelin jo seuraavaa kukkakaaliruokaa. 

Niitä pieniä kukkakaaleja voisi laittaa kokonaisina monta iiiisooon uunivuokaan paahtumaan ja voisihan ne gratinoidakin :)  Juustokastikkeeseen kuullotettua purjosipulia ja vähän chiliä.

Ai että mitä kaikkea hyvää kukkakaalista saakaan!

-Sari-

Vapaata aikaa ja lohikeittoa Tarvaspäässä

 Muutaman päivän olen totutellut tähän tilanteeseen, kun vapaata aikaa on enemmän. Ensimmäisenä päivänä tapasin ystävän lounaalla ja kävin kirjastossa. Toisena päivänä kävin kauppakeskuksessa ostoksilla ja Yummyssa Teppanyaki-lounaalla.

Tänään käytiin Tarvaspäässä ja samalla tarkistettiin matkan varrella mihin rakennukseen tiistaina pitää suunnata (ja bussipysäkin sijainti sekä minkä bussireitin varrella pysäkki on).

Mieskulta yllätti Zoceriassa, kun alkoi puhua lohikeitosta. Edellisellä kerralla kun kelpasi vain kahvi :)

Lohikeitto on hyvää. Keittoon lisään reilusti tilliä.

Jälkimakeaksi nautittiin yhteinen limejuustokakun palanen.

Cafe Zocerian sisätiloista ei kuvia tule otettua. Nyt olimme sisällä ja kun aiemmat asiakkaan jo poistuivat ja uudet menivät ulos, sain otettua muutaman kuvan sisältä. Jykevät tuolit istua.

Puutarhaan oli tullut jo syyskukkia kuten syklaameja. Toivoin näkeväni perhosia, mutta ei näissä kukissa perhosia ollut. Muutama pieni vaalea perhonen lenteli, luultavimmin olivat lanttuperhosia. Kuten kaikki perhoset, joita täällä päin on näkynyt lentelevän jo pitkän aikaa.

Moneen vuoteen ei olla kävelty rannalla. Nyt kierrettiin rannan kautta autolle ja haisteltiin meren tuoksuja. Tuuli kohtalaisesti ja laineet iskivät rantaan ja kaislat heiluivat tuulessa.

Akseli Gallen-Kallelan 1910-luvulla suunnittelema ja rakentama savusauna on edelleen ehtoisessa kunnossa. Pienestä ovesta on saunaan pujahdettu ja puhtoisena saunasta poistuttu. 

Ah miten olen nauttinut tänään tuulesta ja viileydestä. Mukava oli saunan jälkeen istua ulkona, kun aurinko paistoi koivun rungon takaa ja tuuli vilvoitti kuumaan ihoa.

-Sari-

Kelloköynnös

 Kelloköynnöksen kukan kehittymistä on kiva seurata. Ensin työntyy näkyviin valkoinen "nokka" ja muutaman päivän kuluttua kukka on jo iso ja tumman violetti.

Ensimmäinen kelloköynnöksen kukka on kuin ensimmäinen kypsä tomaatti. Sitä odottaa koko kesän ja ensimmäisen kehittymistä seuraa päivittäin. Laskin yhteen (ja ainoaan) köynnökseen kasvavan ainakin kuusi nuppua ja kukkaa. Tänä kesänä iloitsen tästä yhdestäkin kukasta suunnattomasti.

Toinen kukka pääsikin kehittymään rauhassa täyteen kukoistukseen. Jospa helmikuussa muistaisi laittaa siemeniä itämään (ja itäminen onnistuu), niin vuoden päästäkin kelloköynnökset koristaisivat pihaa.

-Sari-

Kynsilaukkaa

 Pilvinen lauantaipäivä. Aamulla tiputti muutaman pisaran vettä, kun tehtiin lähtöä Keravalle. Isoja harmaita pilviä kuljeskeli tuulen mukana, mutta valkosipulifestivaaleilla paistoi jo aurinko.

Oltiin perillä yhdentoista aikoihin ja väkeä oli jo tungokseen asti. Myyjiä oli vähemmän kuin edellisellä kerralla käydessämme (toissa vuonna?), mutta kotimaisen (talvi)valkosipulin myyjiä oli nyt ilahduttavasti useampia. Hinta oli melko korkea, mutta kyllä yrittäjän pitää saada työstä palkkansa.

Valkosipulia kasvatettavaksi ja syötäväksi.

 

Ei maltettu jäädä paikan päälle syömään, joten otettiin lautasellinen paistettuja pikkuisia muikkuja mukaan. Nam nam, hyvältä maistui vaikka suolaa oli reilusti. Ja olivat lämpöisiä vielä kotiin päästyämme.

-Sari-