Valkovuokko ja kevätkaihonkukka

 Kannatti suunnata koirakaverin kanssa kävelyltä kotiin naapuritalon ohi. Toisen asunnon kohdalla huomasin takapihan reunamilla valkovuokkomättään 

ja seuraavan naapurin pensasaidan juurella kukkii kevätkaihonkukat.

Viime vuonna valkovuokko avasi ensimmäisiä nuppujaan Ukon päivänä 4.4. ja kukkakirjoituksessa esittelin kukkivan kevätkaihonkukan 15.4. 

Olin aiemmin huolissani sinivuokoista, ovatko kadonneet vai vieläkö pääsen ihailemaan niiden kukintaa takapihallamme. Ilahduttavasti ovat levittäytyneet lähiympäristöön. Muun muassa harvoin kukkivan syreenin varjoon ja luumupuun juurelle.

Paljon on kevät harpannut eteen päin vajaan viikon poissaolon aikana. Kasvatuslaatikon nurkalta huomasin uutta kasvustoa 

ja ruohosipulikin kasvattanut vihreän tupsun kukkalaatikkoon. Siitä voi jo leikata vihreää viikonlopun ruokiin.

Lankalauantaina matkasimme äidin luo Savonlinnaan ja eilen torstaina palasimme kotiin. Juuri ennen lähtöä huomasin kelloköynnöksen siementen itäneen ja ensimmäisten varsisilmukoiden näkyvän mullassa. Ei auttanut kuin jättää kelloköynnösvauvat oman onnensa nojaan ja toivoa, että pärjäävät poissaoloajan.

 Kahdeksan pitkän varren päässä kurkottaa lehtipari kohti valoa. Äidille vein toisen samanlaisen astian, jossa ainakin kuusi siementä ennätti itää. Kylvin astioihin kahden pussin siemenet. Hyvin saadaan kelloköynnöksiä ensi kesäksi ruukkuihin kasvamaan.

Enemmän olin huolissani turvenappeihin kylvämistäni kolmesta tomaatinalusta. Nekin olivat hyvin pärjänneet, vaikka kastelin ne lauantaina hyvin maltillisesti. Vieläköhän ennättää kylvää lisää tomaatteja 🤔 Tomaatinsiementen itävyys oli surkea. 

Äidiltä sain yhden päärynänmuotoisia tekevän tomaatintaimen ja keijunmekkoja kerjäsin maitopurkillisen. Äiti onnistuu keijunmekon kasvattamisessa erinomaisesti. 

Taimet viettivät ensimmäisen yön kanssani hotellissa, kun päätimme matkalla jäädäkin yöksi Lappeenrantaan.

Taimet hotellin ikkunalla

Aurinkoa ja valoa viikonloppuusi

-Sari-

Munakätköt

 Tein murusille tällaiset rasiat

pääsiäisherkkujen kätköiksi.

Munakiintiö oli jo makeanhimoisemmallakin murusella ennättänyt täyttyä, ennen kuin sain nämä ensimmäisenä pääsiäispäivänä eli eilen sunnuntaina annettua 😄

Pidin huolen, että muotavat ottaa mukaan. Pääsevät kotona kurkkaamaan millainen kukko tai kana on suklaisen munan heille muninut; ovatko isoja vai pienen pikkuruisia. Vai sekä että.

Meinasi mumman käydä suklaamunien kanssa köpelösti ja rasiat jäädä vallan tyhjiksi, kun en mistään kaupasta enää löytynyt suklaisia munia. Onneksi mieskulta pelasti ja muutama pieni pussi löytyi lähikaupasta. Perillä Savonlinnassa löytyi vielä lisää, omaan suuhunkin  sujautettavaksi ☺️

Kasailin rasiat kotona tähän vaiheeseen, 

jotta ne on helpompi kuljettaa kassissa.

Sain vähän vanhaa kartonkivarastoa 

näihin käytettyä 👍

Lankalauantaina äidin luona koristelin rasiat

ja sen jälkeen liimasin kasaan.

Muutaman rasian tein varastoonkin, jos joskus tarvitsen nopeasti pienelle viemiselle laatikon. 

Kotona on valmiiksi leikattuja rasian osia ja kartonkejakin, joten lisääkin saan tehtyä eri värisillä kartongeilla koristeltuina, jahka arki koittaa.

~☆~

Esikoisen perhe lähti varhain aamulla ajamaan kotiin. Kuopuksen perheessä sairastellaan, joten Valma ei vielä päässyt etsimään isomummon piilottamia suklaamunia. Hyvin tytöt muistavat isomummon munanpiilotusleikin ja kovasti odottavat tänne pääsyä joka vuosi 😍

Nyt on äidin punaisessa tuvassa hiljaista. Vain lintujen laulua kuuluu ulkoa ja vähän kovempi ääni kurkien ollessa jossain äänen kantaman päässä.

Olen seuraillut lintulaudalla vierailevia punatulkkuja, peippoja, vihervarpusia ja oravia. Hömötiaisenkin ennätin tänään kesken ruuan laiton huomaamaan. 

Kyllä maalla on mukavaa 💚

Rauhaisaa toista pääsiäispäivää!

-Sari-

Pääsiäistervehdykset

 Tänä vuonna oli aikomus tehdä kukkaisia pääsiäistervehdyksiä, kerta paperikukkien kasaamiseen käytin maaliskuussa niin paljon aikaa. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun muistin nämä monta vuotta sitten tekemäni kortit.

Kortteihin oli tarkoitus vielä lisätä koristeita käyttötarkoituksen mukaan, mutta ovat unohtuneet aika ajoin. Vaikka hyvinkin näkyvillä olen näitä pitänyt 😄

Näitä kortteja jäi vielä monta varastoon. Käytin pääsiäiskortteihin niitä, joissa tekstin leimaus oli vähän epäonnistunut joidenkin kirjainten kohdalla.

Leikattavia kuvia ja viime vuonna kasaamani tulppaanit.

Pajunkissaoksia stanssailin paljon jämäsuikaleista.

Teksti Käsitellen´nin tuotantoa.

Kortti tädille

Kortti kummille

Marana Designin kukkasista kranssi ja

iloinen pupu toivottamaan

hyvää pääsiäistä

Lisää vanhan varaston hyödyntämistä.

Muutama korttipohja oli jäänyt malliksi, kun suunnittelin aikoinaan ristiäiskutsuja. Kohokuvioin kartongit taustaksi ja näissäkin on kevääseen sopivat värit (vasemman puoleinen on kellertävä eikä kuvan ruskea). Näitä valmiiksi kohokuvioituja kartonkeja on monen monta, kun tämä suunnitelma ei silloin toteutunutkaan. Olivat unohtuneet nämäkin.

Tähän korttiin sain käytettyä muutaman 

kasaamani kukkasen 😊

Kortti kummitädille

Tätä korttia aloitin tekemään, kun kokoonnuimme 

askartelemaan kerhohuoneella 17. maaliskuuta.

Kotona lisäsin nuo oksat ja kukan ja

kortista tuli tyhmän näköinen. 

Lähetin kaverille siitä huolimatta 😒

Kaksipuoleisen kortin sisälle

leimasin tapani mukaan tervehdykset ja

koristelin pupulla ja tulppaanilla.

Näiden myötä toivotan Sinulle

-Sari-

Huhtikuun ensimmäinen

 Kellokeskiviikkoa ja aprillipäivää!

Eilen oli aurinkoinen ja lämmin päivä, jopa +12°C. 

Luontokin puhkesi kirjaimellisesti kukkaan.

Aamulla oli pari astetta pakkasta ja tänään pilvet väistyivät vasta kahden aikoihin iltapäivällä. Lämmintä on ollut kuitenkin jopa  +8°C, mutta tuuli viilentää reippaasti. Hrrrr.

Krookus 1.4.2026 

Puistolenkillä koirakaverin kanssa kävellessä seurasin lintujen touhuja. Räkättirastaat ja kaksi kottaraista etsivät syötävää sulassa sovussa leikkipaikan viereisellä kummulla. Lienevät juuri muuttaneet, kun en ole aiemmin nähnyt. Reilu kymmenen hanhea lensi aurassa yli kohti pohjoisempia seutuja. 

 Peipon laulu on pidentynyt lyhyestä säkeestä jo kunnon luritukseksi. Peippojen määräkin on lisääntynyt joka päivä ja replikoivat jo keskenään. Kevättä rinnassa.

Maanantaina sydämen sykettä nostatti takapihalla vieraillut punarinta. On sen jälkeen näkynyt pihalla päivittäin ja varsinkin iltapäivän auringossa naama- ja rintahöyhenet ovat loistaneet ruosteenpunaisena. Kaunis lintu.

Harmikseni en ennättänyt huomaamaan maasta lentoon lähteviä lintuja, ennen kuin laskeutuivat ylös koivun oksalle. Melko varmasti olivat tiklejä. Olisinpa nähnyt läheltä.

Käpytikka on iso lintu. Aivan säikäytti kun tuli aivan ikkunan taakse. Puun rungolle lentäessä on niin supussa, ettei sen kokoa tajua.

Kukat ovat heränneet kevääseen puutarhassakin.

Akileija 31.3.2026 

Kevätesikko 31.3.2026 

Kasvanut jo muutaman viikon lehtien suojassa.

Tulppaanit syreenin juurella

Aina yhtä odotettu sinivuokon ensimmäinen kukka

💜💜💜💜💜

31.3.2026

Satuttiin pörriäisen kanssa yhtä aikaa vuokolle 🐝

Sinivuokko 1.4.2026 

Lumikello kyläraitin varrella 31.3.2026

Eilen lämpimänä päivänä puuhastelin hetken takapihalla. Kukkalaatikon vieressä maassa oli kaksi muoviruukkua sipuleineen viime vuodelta. Kummastakin sipulista pilkisti vihreä lehden alku ja tänään toisessa oli jo näin paljon lehtiä. Liekkö hyasintti vai joku muu. Toisella oli kasvanut juuret syvälle maahan, piti oikein kiskoa ruukku maasta.

Näin se kevät etenee,

niin kuin tekee joka vuosi.

Hurmaavaa huhtikuuta!

-Sari-

Maistuva maaliskuu

Onkohan Repolaisella  maaliskuun haastetta  suunnitellessaan ollut jo Afrikan rolexit mielessään 🤭

Miltä MAISTUU sinun MAALISKUU?

Kiitos kysymästä!

 Maaliskuussa on maistunut erittäin hyvältä erityisesti askartelu. Harrastuksen parissa on saattanut mennä koko päivä ja enemmän kuin kellon ympäri. Ihan koko kuukauden.

Ensimmäiseksi hurahdin kukkiin.

Kun etsii askartelutavaroita, löytää unohtuneita asioita sieltä täältä. Niin kuin näitä kukan osia, joita olen leikannut aikoja sitten. Sitten kun niitä kukkia alkaa kasaamaan, niin puuttuukin kukka, sisin tai varsi. Ja koska jämäpaloja ei toinna roskiin heittää, tulee leikattua lisää osia ja oravanpyörä on valmis. Aina on jostain kukasta jäänyt ainakin yksi ylimääräinen osa😁

Maaliskuussa on maistunut myös järjestelmällisyys - ainakin hetken. Aloitin leikkaamalla värikartat uusista helmiäiskartongeista ja yksivärisistä kartongeista. Niiden värisävyt on helppo etsiä, kun kartongit ja varausvahvistus on vielä samassa paikassa.

Mikä olikaan se värisävy, jota pitää hankkia lisää?

Maaliskuussa alkoi maistumaan myös albumiprojekti. 

Monta vuotta olen suunnitellut rakentavani jonkinlaisen (monimutkaisen) albumin murusille, mutta en ole luottanut itseeni. Nyt on tarvikkeet sen verran yksinkertaiseen albumiin, että vihdoin ensimmäinen albumi on tekeillä. Tämän saa ensimmäinen tämän vuoden 1-vuotias ensimmäisen vuoden kuvamuistojen tallentamiseen.

Muistan mummon valokuva-albumin, joka oli tällainen 

suorakaiteen muotoinen. Tämä on pienemmässä koossa.

Kuumailmapallo on yksi lemppareistani askartelussa.

Tällä hetkellä niitä on paljon leikekuvina ja 

stansseilla leikkaamalla saa lisää.

Poistokorista löytyi suloisia vauva-aiheisia paperikkoja.

Eihän näistä voi tulla kuin söpöjä sivuja 😊

Albumin koristeluun tarvitsen leikekuvan jos toisenkin. Kuvia on ollut leikattavana arkkikaupalla, joten onneksi on myös maistunut ✂️ näin maaliskuussa. 

~☆~

Maaliskuussa on saatu nauttia auringosta, mutta toki pilvisiäkin päiviä on ollut. Satanut on niukasti. Alkukuun lämpimät päivät ovat vaihtuneet lähes normaaleihin ajankohdan asteisiin.  Jos ei olisi vaihtelua, niin huomaisiko niitä kivoja asioita lainkaan? Pitkä pakkaskausi ja melko vähäluminen talvi johti siihen, että lumet katosivat ennätysvauhtia täältä meiltä päin ja lumetonta on ollut jo viikkoja. Ystävän lähettämät lumikuvat ovat aiheuttaneet ihmetystä etelän eläjällä. 

Maaliskuussa viimeistään viherpeukalo alkaa syyhyämään. 

Paitsi että tänä keväänä siemenpussit ovat saaneet olla syrjässä ja tomaatinsiementen kylväminen meinasi unohtua. Ystävä laittoi kuvan ostoksistaan ja niinpä minäkin kävin muutaman pussin muiden ostosten ohella. Kun ulkona on vielä ruskeavoittoista, voi makustella minkälaista väriloistoa sitä kesällä voisi ollakaan.

Maaliskuun makuihin 

pääsee mukaan ehdottomasti nämä herkut. 

Yhteen aikaan näitä oli usein lounaslistalla, mutta enpä ole pitkään aikaan huomannut. Tosin säännöllinen lounastarjonnan seurailu on supistunut kolmeen tai neljään ravintolaan. 

Kun huomasin lounaslistalla porsaanposket, ei tarvinnut miettiä kävisinkö kyseisellä viikolla lounastamassa ja kaupassa. Sattui vielä hernekeittopäivälle, joten sain maistella molempia herkkuja 😋 😋😋

Maaliskuussa makustellaan jo aavistusta kesästä

ja tuoksutellaan ulkona kuivattua lakanapyykkiä.

Kukkanen kerrallaan lupaa väriterapiaa.

Sinivuokko vihdoin avaa kukkiaan

monen kylmän päivän jälkeen 💜

Aurinkoista maaliskuun viimeistä 

🐝 😊 🐝

-Sari-

Lasipalatsista Tennispalatsiin

Niin mahtava oli perjantai 😍

Päivä valkeni pilvisenä, vaan yhdeksän aikaanpa alkoi aurinko valaisemaan pilven takaa ja pian kaikkosivat pilvet taivaalta kokonaan.

Aikomuksena oli päästä matkaan jo aiemmin, mutta aamu lähti edellisen päivän menojen jälkeen verkkaisesti käyntiin ja puuhastelin mieluummin kotona niin kauan kuin mahdollista. 

Pajunkissat ja puolikuu 

Bussia odotellessa

Oletin ystävän olevan töissä neljään saakka ja läksin kotoa puoli kolmelta. Vaihdoin matkan varrella bussin raitiovaunuun ja piipahdin Hesperian Esplanadilla puistonpenkillä istumassa. Vinkkinä osoitteessa Pohjoinen Hesperiankatu 7 on ihana Taidekoti Kirpilä. Taidekoti on avoinna keskiviikkoisin ja sunnuntaisin iltapäivällä neljä tuntia ja opastettu kierros on keskiviikkona klo 14:30 ja sunnuntaina 12:30. 

Hesperian Esplanadi

Mannerheimintien puoleinen 

Pohdiskelin vielä edellisenä päivänä käyntiä Ateneumissa, jääköön kuitenkin myöhempään kevääseen, päätin sittenkin. Huomasin, että Amos Rexissä on vielä 6.4.2026 saakka argentiinalaisen  Leandro Erlichin näyttely ja valitsin mieluummin sen kohteeksi. 

Viesti ystävälle, "Oletko jo käynyt?". 

Kun tuli kielteinen vastaus, sovittiin tapaaminen Lasipalatsiin.

Café Lasipalatsissa pikku suolainen ja teekupponen ennen kuin siirryttiin alas museon tiloihin. Kahvilasta vapautui sopivasti ikkunapöytä, josta oli näkymä vanhalle linja-autoasemalle. Tulipa nostalginen olo. Tuohon asemalle sitä linja-autolla usein matkustin, kun tulin sukuloimaan pääkaupunkiseudulle. 

Amos Rex -museo

 Leandro Erlich 

8.10.2025 - 6.4.2026

The Cloud vv. 2018-2022

Leandro Erlich Studio, Galleria Continua

Pilvi

digitaalinen tulostus keraamisella musteella erittäin kirkkaalle lasille,

puiset vitriinit, LED-lamput.

Lost Garden v. 2009

Kadonnut puutarha

Metalli, tiilet, peili, akryyli, tekokasvit, koristekate

Bâtiment v. 2004/2025

peili, MDF-levy, kivi, metalli, digitaalinen tulostus akryylille,

Amos Andersonin taidemuseon vanhat puuovet

Helsinkiläinen jugend-talo on pystytetty museosaliin surrealistiseksi leikkikentäksi. Tämä on varmaan yksi näyttelyn hauskimmista teoksista. Sitä hauskempi, mitä useampi kävijä heittäytyy osaksi teosta. Ei tohdittu mennä 😄

Elevator Maze v. 2011

Hissilabyrintti

metalli, puu, ruostumaton teräs, peilit, marmori, hissin ovet

Näyttelyssä oli installaatioita kaikille aisteille. Sidewalk (jalkakäytävä) teoksen esitteleminen olisi vaatinut videonpätkän, jossa veden ääni pääsee osalliseksi kokemusta. Pelkkä valokuva ei riitä kertomaan tästä teoksesta. Classroom (luokkahuone, puu, lasi, koulutarvikkeet ja -huonekalut, verhot) oli hauska teos myös.

Sitten suuntasimme ennakolta suunniteltuun kohteeseemme.

Helsingin taidemuseossa sattui olemaan tuolloin perjantaina ilmaispäivä, mistä johtuen oletin näyttelyssä olevan ruuhkaa. Ei kuitenkaan ainakaan viiden jälkeen enää ollut.

Uuden kokoelmatilan ensimmäinen näyttely on

Petri Ala-Maunus ja Mauno Markkula: 

Palava taivas 

13.3.2026 - 31.1.2027 

Kuudelta alkoi 15 minuutin pikainen opastettu kierros, joka tuntui kyllä viideltä minuutilta. Tuollaisella vartin kierroksella opas puhui nopeasti kuin meklari ja minulla on nykyisin vaikeaa kuunnella nopeaa puhetta. Johtuneeko siitä, että toisen korvan kuulo on huonontunut niin paljon.

Maisemavuoropuhelu

Kumpikin taiteilija maalasi maisemateoksia. Ala-Maunus alkoi maalata maisemia aikana, jolloin aihetta pidettiin jo vanhanaikaisena. Kummankaan maalaukset eivät kuvaa todellisia paikkoja. Kun Markkulan maalaukset ovat abstrakteja ja liikkeet voimakkaita, ovat Ala-Maunuksen maalaukset hyvinkin yksityiskohtaisia. Maalauksissa ei ole ihmisiä, mikä aiheuttaa pohdintaa esittävätkö teokset maailman alkua vai loppua?

Tämä näyttely oli hyvin mielenkiintoinen näiden rinnakkaisten maalausten vuoropuhelun myötä. Petri Ala-Maunus maalasi näyttelyyn lähes 30 uutta teosta, joihin haki inspiraatiota Makkulan maisemamaalauksista. Markkula maalasi harvoin maisemamaalauksia ulkona, joten teos ei ollut suora näkymä maisemasta vaan ennen kaikkea kokemus, jonka hän oli saanut luonnossa kävellessään ja teokset syntyivät sisäisen näyn kautta.

Syyskuutamoa

Mauno Markkula v. 1949 Petri Ala-Maunus v. 2025

Aamu

Mauno Markkula v. 1950   Petri Ala-Maunus v. 2025

Valaistu puu

Mauno Markkula v. 1951  Petri Ala-Maunus v. 2025

Järvimaisema

Mauno Markkula v. 1951 Petri Ala-Maunus v. 2025

Kolme puuta

Mauno Markkula v. 1949 tai 1954 Petri Ala-Maunus v. 2025

Ala-Maunus ei jäljitellyt Markkulan maalauksia, vaan poimi teoksista muotoja, rytmejä ja värimassoja. Hän nimesi teoksensa Markkulan maalausten mukaan, ja näin ajatuksellinen linja jatkui - maalaus ei ollut suora kopio vanhemman taiteilijan maalauksista.

Taiteilijoiden välistä yhteyttä avataan myös omakuvien kautta.

Omakuva v. 1944

Markus Markkula

Omakuvat 2017 - 2026

Petri Ala-Maunus

Ala-Maunus aloitti omakuvien tekemisen vuonna 2017 ja on joko maalannut tai piirtänyt oman kuvansa joka päivä jo yhdeksän vuoden ajan. Tämä teos "valmistuu" sitten, jos jonain päivänä omakuva jää tekemättä.

Iltavalaistus

Mauno Markkula v. 1958

Turun taidemuseo

Kaksi paholaista

Mauno Markkula 1940-luku

HAM Helsingin taidemuseo 

Ingjald Bäcksbackan ja Christina Bäcksbackan kokoelmat

Mauno Markkula (1905 - 1959) oli aikansa omaperäisiä taiteilijoita. Hän sai lempinimen "värin mystikko"  käyttäessään töissään räiskyvän kirkkaan punaisia, keltaisia ja vihreitä sävyjä. Markkulan töitä on näyttelyssä esillä 46, joista osa on esillä yleisölle ensimmäistä kertaa.

Ihastuin hänen maalauksissa juurikin näihin hehkuviin väreihin. Ennen kevään puhkeamista kukkaan värit yhdessä auringon tuoman valon kanssa piristävät tätä harmaata kevään ajanjaksoa.

Näyttelyssä on kolme suurta Ala-Maunuksen upeaa maisemamaalausta;  12-metrinen Pastoral Purgatory (v. 2023-2024), Übernatur (v. 2013) ja Viimeinen tahto (v. 2025). Hän maalasi hyvin pikkutarkasti. Jotain kohtaa hän maalasi siveltimellä, jossa oli vain yksi harjas. Petri maalasi suuria maalauksia kuukausia. Esimerkiksi teosta Viimeinen tahto Petri maalasi 8-9 kuukautta.

Übernatur

Petri Ala-Maunus v. 2013

Viimeinen tahto

Petri Ala-Maunus v. 2025

Tove Jansson -galleria: Taiteilijaperhe Jansson 

13.2.2026 - 10.1.2027 

Olipa hyvä näyttely. 

Oppi paljon uutta Toven perheestä. 

Tove Jansson

(1914 -2001)

Kuvataiteilija, kuvittaja ja kirjailija.

Tove opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja muun muassa Pariisissa Académie de la Grande Chaumièressa, jossa hänen vanhempansa Viktor Jansson ja Signe Hammarsten tapasivat vuonna 1910.

Yksityiskohta freskosta Juhlat kaupungissa

Tove ja muumi

Kuten suuret taiteilijat Tovekin esiintyi teoksissaan. 

Ja toki myös muumit seikkailivat seurana pikkuisina hahmoina. 

Lars Jansson

(1926-2000) 

Taitava tarinankertoja. Hänen ensimmäinen romaaninsa Skatten på Tortuga julkaistiin vuonna 1941, Larsin ollessa 15-vuotias. Viimeisimmästä romaanista Fem tusen pund on tehty jopa televisioelokuva. 

Lars ja Tove tekivät tiivistä yhteistyötä. Larsin käsikirjoittama näytelmä Krasch sai ensi-iltansa Lilla Teaternissa vuonna 1964 ja Tove suunnitteli näytelmään lavastuksen ja puvustuksen. He käsikirjoittivat Mumintrollet-televisiosarjan Ruotsin televisiolle ja työskentelivät myös Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjan (v. 1990-1992) parissa, joka oli japanilais-hollantilais-suomalaista yhteistyötä.

Kun Tovelle kävi liian raskaaksi muumisarjakuvien piirtäminen The Evening News sanomalehdelle, luovutti hän vuonna 1960 sarjakuvien piirtämisen kokonaan Larsille. Lars piirsi ja kirjoitti sarjakuvaa aina vuoteen 1975 saakka.

Per Olov Jansson

(1920 - 2019)

Per Olovin eno Harald Hammarsten vei 18-vuotiaan Per Olovin useiden kuukausien mittaiselle purjehdus- ja kiipeilymatkalle Norjaan enkä yhtään ihmettele, että matka inspiroi häntä tarttumaan kameraan.  

Omakuva v. 1942

näyttelyvedos

Per Olov kuvasi sodassa 1940-luvulla korsuelämää ja maisemia. Sodan jälkeen hän kirjoitti kaksi romaania, mutta valokuvaus oli hänen suurin intohimonsa. Hän työskenteli mainos- ja teollisuusvalokuvaajana, mutta sai harvoin toteuttaa omia ideoitaan. 

Taiteellisen ilmaisun kehittäminen jäi harrastajavalokuvaamiseen. Rakkaita kuvauskohteita olivat saariston luonto, ja lapsuudenkodin perhe ja myöhemmin oma perhe. Vapaa-ajallaan hän toimi valokuvauksen opettajaan Helsingin työväenopistossa, valokuvakilpailujen tuomarina (hän myös osallistui itsekin kilpailuihin ja näyttelyihin) sekä luennoitsijana kamerakerhoissa. Myös sukeltaminen oli hänelle rakas harrastus. 

Yhdessä Lars-veljen kanssa he etsivät 1950-luvulla kultaa Ivalojoen pohjasta ja tekivät kesäisin yli 20 tutkimusretkeä Ivalon seudulle. He perustivat 1950-luvun alussa lentäjäystävänsä kanssa ilmakuvausyrityksen ja kuvasivat taloja ja tontteja.

Nimeämätön (Per Olov veneessä) v. 1937

Tove Jansson

öljy kankaalle

Per Olov 1940-luku

Signe Hammarsten Jansson

lyijykynä paperille

yksityiskokoelma

Signe Hammarsten Jansson

(1882 - 1970)

Signe syntyi Hannäsissa Ruotsissa papin perheeseen. Hän rakasti luonnossa liikkumista ja haaveili kuvanveistäjän työstä. Kuvanveistäjän ura ei kuitenkaan ollut naiselle mahdollinen tuolloin ja hän aloitti vuonna 1902 piirustusopettajan opinnot Tukholman taideteollisessa korkeakoulussa ja työskenteli valmistuttuaan piirustuksenopettajana. 

1920-luvulla kodista ja lapsista huolehtimisen ohella Signe piirsi karikatyyrejä, kansikuvia, nimisivuja ja kuvitti lehden tekstisisältöjä satiirilehti Garmiin ja teki lukuisia kirjojen kansikuvituksia ruotsinkielisille Söderström & Co ja Runar Schildts -kustantamoille kantaen näin kuvitustöillään päävastuun perheen elatuksesta. 

Signe luki kirjojen käsikirjoitukset huolellisesti ja kuvitustapansa kirjan perusteella ja halusi kansikuvan tukevan ja täydentävän kirjan sisältöä.

Vuonna 1924 Signe sai työn Suomen Pankin setelipainosta. Hän muun muassa piirsi arvopapereihin koristeellisia ornamentteja. Osa-aikaisesta työstä muodostui pitkä ura. 

Vuonna 1929 painettiin Suomen ensimmäiset kuvalliset postimerkit. Aiheena oli Turun kaupungin 700-vuotisjuhlavuosi. Signe oli Suomen ensimmäinen ammattimainen postimerkkien suunnittelija. Hän suunnitteli 173 postimerkkiä, joista 50 oli erikois- ja juhlamerkkejä. Lähes jokainen Suomen postimerkki 1940-luvulta 1960-luvun alkuun on Signen piirtämä. 

Viktor Larsson

(1886 - 1958)

Viktor syntyi helsinkiläiseen kauppiasperheeseen. Koulunkäynti oli hänelle hankalaa ja hän päätti 17-vuotiaana jättää koulutien ja ryhtyä taiteilijaksi. 

Kuvanveistäjä Janssonin lempiaiheita olivat tyylitellyt naishahmot ja suihkulähdeveistokset. 

Näyttelyssä oli myös kartta, josta näki missä päin 

Helsinkiä Viktorin veistoksia sijaitsee.

Ja sitten olikin jano ja mentiin katselemaan toisenlaista taidetta

Oman panimon NEIPA

Kuu paistatteli taivaalla kotoa lähtiessä ja myös kotiin palatessa. Kuu oli Leijonan-tähtikuvion rinnalla kulkemassa puoli yhdentoista aikaa yöllä.

Näin kului rattoisasti tämäkin viikko ja talviajasta siirryttiin kesäaikaan. Ei kyllä kesäiseltä tunnu. Pilvistä ja tulee kohtalaisesti, eli ulkona on kylmä. Aamulla vesiastiassa oli jääkansi ja puiston nurmi kuurainen, joten pakkastakin on ollut. 

Ensi viikolla maaliskuu vaihtuu huhtikuuksi ja 

on taas aika juksailla aprillipäivänä.

Mukavaa palmusunnuntaita!

-Sari-