Olen nyt valmis

aloittamaan taimitouhut ja multahommat.

Jokavuotinen kamppailu siitä, laitanko, kasvatanko, viitsinkö.

Mutta vastustuskyky näyttää heikkenevän vuosi vuodelta, sitä mukaa kun vuosirenkaat lisääntyvät. Ensimmäisinä vuosina riitti parin perennapenkin laittaminen. Ja tietysti auringonkukkaa piti kasvattaa omista siemenistä parin parvekelaatikollisen verran. Ja tulihan kait joitakin kesäkukkia laitettua jonnekin. Sitten ryytimaalle ilmestyi saviruukkuja yrtteineen. Yhtenä kesänä tomtato tai kaksi. 

Ja nyt tuo multasormi on kasvanut suureksi kuin mieskullan keilapeukalo konsanaan. Ajattelen kaiholla Annilanmäen multapeltoja ja aurinkoista pihapiiriä. Tahtois vaikka ja mitä. 

Muutaman viikon hypistelin muovista tyynyä ja odotin milloin, oi milloin olisin valmis laittamaan sen vesiastiaan tekemään tehtävänsä, johon sitä on monta monta kuukautta valmisteltu.  

Eilen perjantaina. 

Eilen muuttui tahto teoksi antaa mahdollisuus uudelle elämälle, versolle puskea läpi siemenen kuoren ja kurkottaa vihreä varsi kohti valoa.  Monelle uudelle elämälle. 

Siinä niitä pikkuisia siemeniä nyt on

Ensimmäiset keijunmekon siemenet lepäävät nyt lautalla

ja mie vahtaan ja odotan seuraavat päivät, milloin pilkistää ensimmäinen vihreä viiva sirkkalehtineen kuivasta kasasta. 

Keijunmekkojen kaveriksi lautan toiselle puoliskolle ripottelin viime keväältä jääneitä basilikan siemeniä, isolehtistä makeaa ja pikkuista piccolinoa. 

Tästä himppasen näkee, miten lautta rakentui. Vihreä alinna on muovilaatikko, jossa vettä. Keskellä on muovityyny (näkyy noissa ensimmäisissä kuvissa ylinnä), jonka ympärille kiepautin talouspaperia. Ylimpänä suodatinpussi ja sen päällä basilikan siemenet. Ja nuo kerrokset sitten on pidetävä kosteana, jotta siemenet eivät kuivu ja lakkaa itämästä. Ei passaa unohtaa lisätä vettä laatikkoon!

Ihanaa hulluutta ja hurmosta Ü

Seuraavaksi upotan multiin 

chilipaprika Hot Lemonia.

-Sari-