Aika kuluu nopeasti tänäkin vuonna. Mennään reippaasti yli tammikuun puolen välin ja Meakin on jo yli kolmen kuukauden ikäinen. Iso tyttö ei haluaisi enää sylissä maata, vaan kampeaa itseään ylös. Ja on yhtä innokas kuin äitinsä nousemaan istumaan, kun käsistä pitää kiinni ja hieman avittaa. Ja ylpeästi keikkuu pyöreän pyllyn päällä hymyillen onnistumisen ilosta.
Mea tarttuu jo napakasti esineisiin ja heiluttelee isoa helistintään. Välillä ottaa osumaa päähän ja sitten naama menee vähän kurttuun kun koskee. Parasta on tietenkin saada kaikki suuhun, imeskellä ja narskutella tavaroita paljailla ikenillä Ü
Mea alkoi jokeltelemaan marraskuun lopulla ennen ristiäisiä ja nyt kikattelee. Kovasti oli myös tarinaa mummalle, kun kävimme keskiviikona hakemassa koirakaverin meille lepäilemään ja mieskullan lenkkikaveriksi.
Huomaan, ettei sitä enää muista yli kolmen vuosikymmenen takaa miten lapsi kehittyy vauvasta taaperoksi, siis minkä ikäisenä milloinkin on "aika" oppia ja osata uutta. Siksi mummankin on seurattava vauvaperheitä somemaailmassa. Ja pidettävä omaa päiväkirjaa, että muistaa sitten myöhemmin kuvia katsellessa milloin ne on otettu.
-Sari-
Teillä on kyllä siellä oikea ilopilleri ja rakkauspakkaus. Pikkuinen kuulostaa hurmaavalta. Ja on kyllä ihana katsella mitä uutta on taas opittu. Sitä oppimisen riemua!
VastaaPoistaTuossa vaiheessa tulee koko ajan uusia onnistumisia ja osaamisia. Nyt harjoittelussa mahallaan makaaminen ja pään ylhäällä pitäminen Ü
PoistaSuloinen pienokainen. Lapset kehittyvät ja kasvavat tosi nopeasti.
VastaaPoistaKiitos :) Tuntuu että kasvua tapahtuu viikossa jo huimasti.
Poista