Syyspohdintoja

 

Lokakuun alkaessa havahduin siihen, että nyt tosiaan on jo syksy ja pitäsi alkaa valmistautumaan talveen ja viettää enemmän aikaa tuolla takapihan puolella. 

Herätyksenä oli tuo kauniin punaiseksi muuttunut villiviini aidan päällä, jota olohuoneesta katselin. Vaikka taustalla olevat koivut ovat keltaisia ja jo melko harvalehtisiä, niin lämpimät päivät pitivät ajatukset vielä kesän ja syksyn taitteessa ja luulossa, ettei mihinkään ole kiire. Mutta aika ravaa kuin viimeistä päivää.

Muutaman päivän suunnittelin lehtien haravoimista kohopenkkiä varten, mutta työpäivien jälkeen olikin muuta puuhaa omenasäkkiä tyhjentäessä (saldona kulhollinen omenalohkoja ja reilu ämpärillinen biojätteisiin vietävää).

Eilen lounastauolla kävin katsomassa olivatko lehdet vielä maassa ja tartuin haravaan ja haravoin kaksi säkillistä lehtiä talteen. Kuivien lehtien haravoinnissa sammaloituneesta maasta ei kauan nokka tuhissut ja nyt olen tyytyväinen. Olen huomannut, että lounastauko on paras hetki tällaisiin puuhiin. Yhtenä päivänä sain istutettua keijunkukat piharuukkuihin ja toisen kanervan isompaan ruukkuun. Ulkona puuhastelu raikkaassa ilmassa auttaa jaksamaan iltapäivän työt ja sisällä istumisen paremmin.

Vaikka ruska värittää nyt luontoa, puutarhassa pilkistää vielä väripilkkuja. Myöhään puolivarjoon kylvetyt kehäkukat kukkivat nyt parhaimmillaan ja lehtiä haravoidessa ihastelin naapurin aidan takaa kurkistavaa kultapiiskua.

Ja kelloköynnökseen oli auennut moooonta kukkaa. Useimmat roikkuvat korkealla räystään alla ja tässä aitaan päin kasvaneessa varressa kukki kolme rinnakkain hauskasti roikkuen. 

Eilen käytiin mieskullan kanssa elokuvissa katsomassa Metsäjätti. Maskisuosituksen noudattajia oli ilahduttavan paljon. Mietin vain, käyttivätkö salista poistuneet samaa maskia kuin sinne mennessä vai olivatko vaihtaneet uuteen. Monella oli juomaa ja naposteltavaa mukana. Ja pitääkö se maksi vaihtaa tunnin välein uuteen, että siitä olisi hyötyä? 

Meillä toimistolla työskentelevät saavat maskit työmatkoihin, kaksi päivässä siis. Lisärekrytointien myötä toimistolla työskentelevien määrä kasvaa, ainakin väliaikaisesti. Etätyön suosiminen tuskin vuoden lopussa vielä päättyy, josko kuitenkin jo vuoden päästä. 

Nyt pilvet väistyivät ja aurinko pääsee kuivattamaan yön kostuttamaa luontoa. Miekin taidan piipahtaa hetken aikaa ulkopuuhissa ja mietin sitten, riittääkö mielenkiinto siivoamiseen (mieskulta on keilaamassa ja nyt olisi monta tuntia aikaa itsenäiseen työskentelyyn) vai keskitynkö vielä tämän päivän askartelemiseen, jos päänsärky ei hellitä.

Hurmaavan kaunista lauantaita!

-Sari-