Helteiden aikaan tuli tavaksi käydä Eddyn kanssa lenkillä ennen töiden aloittamista, sillä lounasaikaan tuolla koirakaverilla olisi ollut ulkona liian tukalaa olla, vaikka varjon puolella kuljetaankin.
Aamuhetket ovat kauniita. Puistossa ei ruohonleikkuria ole näkynyt moneen viikkoon ja luonnon kukat ovat saaneet kukkia rauhassa. Yhtenä aamuna otin kameran mukaan ja kasveja kuvatessa aika kului kuin siivillä.
Mikä helpotus, kun päästiin vihdoin tukalista helteistä ja makuuhuoneen (ja koko kodin) saa viileäksi. Meillä on edelleen tapana nukkua ikkuna auki, vaikka aamuyöstä viilenisi lähemmäs kymmeneen asteeseen. Illalla laitettiin ikkuna kiinni, mutta oli pakko käydä laittamassa se pian raolleen, sillä tuntui kuin olisi happi loppunut. Yhtään kertaa en yöllä herännyt sen takia, että palelisi. Ja meillä on peittona vain pussilakana.
Ja vihdoin saatiin meidänkin ryytimaalle vesisadetta! Useimmiten on satanut yöllä, mutta eilen satoi kunnolla hetken myös päivällä. Ennätin käydä juuri ennen lounastauon päättymistä täyttämässä isoimman ämpärin ja kastelukannun sadevedellä. Ensi viikolla pitää suunnitella, mihin isoimmat ruukut sijoittaisin ja viritellä AquaBloomin letkut kohilleen. Se on vielä jäänyt tekemättä, kun aamulla en ole kerennyt ja illalla työpäivän jälkeen en ole jaksanut.
Tällä viikolla työpäivät ovat venyneet pitkiksi. Toimistopäivänä maltoin lopettaa työt vasta seitsemältä, kun oli niin hyvä vauhti päällä. Onneksi työmatka meni joutuisasti, kun matkustajia oli vähemmän, ja olin kotona jo vähän jälkeen kahdeksan. Nyt on kaikki keskeneräiset työt työkaverin murheena ja minulla alkaa loma. Voi tätä odotettua päivää!
Viikonlopun matkamme aikana naapuri oli pitänyt huolen, että puiston reunan eläinten vesilautasella oli riittävästi vettä. Sunnuntaiaamuna hän oli nähnyt siellä myös siilin juomassa. Voi miten iloiseksi tulinkaan kun kuulin, että täällä edelleen asustelee siilejä. Niistä kun ei ole ollut havaintoja pitkään aikaan. Oli ollut vieläpä oikein iso yksilö. Kunpa itsekin sen näkisin, mutta aamuisin uni on maistunut liian makoisalta, enkä ole kukonlaulun aikaan ollut vielä takapihalla puuhastelemassa.
Tässä lähiympäristössä on oleskellut paljon harakoita ja variksia, mihin lienevät pesänsä rakentaneet. Kukkaispolun varrella on ollut tänä kesänä merkittävän paljon simpukankuoria, ja olen ihmetellyt mistä ne ovat siihen kulkeutuneet ja kenen toimesta. Kunnes eräänä päivänä koirakaverin kanssa iltalenkillä paljastui, että varikset niillä herkuttelevat. Toinen varis nokki kuorta auki ja toinen katseli vieressä puiston viereisellä kävelytiellä. Eivät arastelleet yhtään ja pääsin niitä lähes metrin päähän ennen kuin malttoivat jättää saaliinsa ja poistua paikalta. Harmitti, kun ei ollut kameraa mukana, olisin saanut hyviä lähikuvia. Aika pitkän matkan ne niitä kuljettavat, jos simpukat ovat tuolta läheiseltä järveltä.
Nyt on aika tormakoitua ja lähteä nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta ihan tuonne ulos saakka. Eddy on ollut viikon omassa kotona, mutta tänään käydään se takaisin meille. Mieskulta on varmaan jo kaivannut lenkkikaveria, kun alkoi puhumaan sen hakemisesta ihan oma-aloitteisesti 😁
Ihanaa viikonloppua!
-Sari-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ilahduttavasta kommentistasi
Tervetuloa uudelleen ryytimaalle Ü