Synttärit matkoilla

 Mieskulta ei välittänyt juhlistaa pyöreitä vuosia täyttäessään sen kummemmin. Kun syntymäpäivä oli viikonloppuna, päätettiin piipahtaa kahdestaan Tallinnassa yhden yöseudun verran. Hänellä alkoi kesäloma, mutta minulla työt vielä jatkuvat. Muutoin olisi voitu viettää useampikin päivä Tallinnassa ja kierrellä Telliskivessä, Noblessnerissä, Kadriorgissa ja etsiä uusiakin kohteita.

Helteet hellittivät ja matkasää oli just passeli ainakin itselleni. Vaikka aurinkokin paistoi, ei ollut liian kuuma. Vain yhden sadekuuron verran jouduttiin odottamaan sisällä koko matkan aikana ja sadetta pitäessä toivoin, että kotonakin olisi satanut. No ei ollut kummoisest sadellut, teelusikallistakaan ei tainnut vettä olla astian pohjalla ryytimaan kasteluun.

En liiemmin välitä aikaisista lähdöistä, joten valittiin puoli kahdentoista aikaan Katajanokalta lähtevä laiva ja oltiinkin juuri sopivasti perillä vähän ennen kolmea, jolloin ei tarvinnut odottaa saako hotellihuoneen heti vai ei. Kotoa lähdettiin aamuyhdeksän hujakoilla, matkattiin bussilla rautatieasemalle ja odoteltiin viitosratikkaa. Ja odotellessa katseltiin noita kivimiehiä :)

Terminaalissa oltiin ihan liian aikaisin ja minulla oli ihan kamala nälkä. Sataman kahvilassa ei kummoinen valikoima vitriinissä silloin ollut, mutta rieskakolmioleipä sai tainnuttaa kovinta nälkää. 

Heti laivalle asetuttuamme astelin Robert´s Coffeen jonoon ja siinä sainkin odottaa tovin vuoroani, vaikka jono ei ollut pitkä. Kahvin saaminen näytti kestävän (itse otin kaakaon, kun en kahvista tykkää pätkääkään) ja siksi jono eteni hitaasti. Kunnon ruisleipä ja juustokakkupala päälle, ja nälän aiheuttama kiukku oli pois pyyhitty ja matka jatkui rattoisammin loppu matkan.

Loppu laivamatka istuttiin pubissa trubaduuria kuunnellen ja arvausleikkiin melkein osallistuen. Mieskulta olisi tiennyt pari ja itsekin joitakin, mutta kummankaan käsi ei silloin noussut. Kerran mieskulta intoutui vastaamaan, mutta sillä kertaa veikkasi väärin. 

Vanhan legendan mukaan Tallinna on kaupunki, joka ei valmistu koskaan. No ainakin Tallinna uudistuu jatkuvasti ja näiden kahden ja puolen vuoden aikana, jolloin emme ole Tallinnassa käyneet, oli tapahtunut paljon muun muassa satama-alueella ja sen lähistöllä. 

Amiraliteetin altaan ylle oli valmistunut valkoinen (avattava) kävelysilta, joten A-terminaalista pääsee nyt suorempaa reittiä Nautica-ostoskeskukseen (ja D-terminaaliin jos olikin erehdyksessä mennyt väärään terminaaliin 😁) eikä enää tarvitse kiertää pienvenesatamaa. Muutoinkin sataman alueella on paljon rakennustyömaita tai uusia rakennuksia, kuten Porto Francon alue.

Tällä kertaa olin tehnyt kotiläksyt hyvin huonosti ennen matkaa, joten monta kiinnostavaa kohdetta jäi kuvaamatta. Olen nyt tätä kirjoittaessani lukenut artikkeleita ja juttuja tämän päivän Tallinnan kuulumisista ja ihan pää meneen pyörälle kaikesta siellä tapahtuvasta ja tapahtuneesta. Kuvia olisi pitänyt ottaa ihan koko ajan matkalla satamasta hotellille ja hotellilta satamaan, uusista rakennuksista, kävelysillasta, rakennustyömailta. Mutta varsinkin satamasta hotellille käveleminen oli vaikeaa kipujen takia, joten en hirveästi jaksanut kiinnostua ympäröivistä asioista. Venesataman penkillä istahtaessa katselin ennemmin purjeveneitä kuin takana olevia rakennuksia. Olisi pitänyt katsoa myös taaksepäin.

Kävelimme Rotermannin korttelin kautta hotelliimme. Nautimme ensin lasilliset kuohuvaa, ennen kuin kirjauduimme sisään. Ja pian olimmekin jo hotellin saunaosastolla porealtaassa kuumassa vedessä rentoutumassa :)

Jatkan matkakertomusta myöhemmin, 

nyt on aika käydä nukkumaan.

-Sari-