Harmain päiväkö?

 Harmaata halajaa haastaja havaita.

Repolainen haastoi jo noin puolessa välissä lokakuuta värihaasteessaan, mitä harmaata elämässä on. Ajattelin tuolloin, että tämän haasteen voisi julkaista "vuoden harmaimpana päivänä", mutta se tuntui liian kaukaiselta ajankohdalta. Mutta kuinka ollakaan, luonnos odotti tähän päivään saakka ja on jo aika julkaista kun harmaa päivä koitti.

Haaste julkaistiin sinä aikana, kun olin äidin luona, joten kuvat ovat enimmäkseen Savonlinnassa otettuja. Muutaman kuvan meinasin vielä ottaa kotona, mutta kotiin palaamisen jälkeen en ole juurikaan harrastanut kameran kanssa liikuskelua.

Näitä valkoposkisia harmaita hanhia näkyi paljon pelloilla Savonlinnassa ollessani. Juuri kun oltiin ajettu äidin kanssa pitkä matka ja tuumattu, ettei enää ole hanhia pellolla niin eikös heti seuraavan pellon laidalla ollut kymmen- ellei satapäinen parvi ruokailemaan laskeutunut.

Harmaiden oksien kätköissä lymyilee - ?

Ajeltiin mieskullan kanssa rantatietä pitkin, kun tien reunassa oli iso lintu. Yllättävän pitkän aikaa lintu mietti mihin suuntaa, kunnes lähti kulkemaan ensin eteen päin ja sitten tien poikki juoksi metsään piiloon. Me taas mietittiin oliko lintu teeri vai metso (koppelo). Koskaan aiemmin en ole noin isoa naaraslintua noin läheltä nähnyt. Kameran sain kuvausvalmiiksi vasta sitten, kun lintu oli jo päässyt metsän suojaan.

Lintuteemalla jatketaan. Lintujen vesiallas, esittelyssä aiemminkin mutta otetaan mukaan myös tähän harmaaseen haasteeseen. Uusi allas oli tarkoitus tehdä kesäloman aikana, mutta turkasen kuumaa kun oli, jäi tekemättä. Ratkaisin tämän vanhan altaan tyhjenemisen leikkaamalla pohjalle palasen muovinpalasen multasäkistä, jonka harmaa puoli jää näkyville. 

Harmaantunut puu

Aitan rappuset ovat harmaantuneet vuosien saatossa. Rappusilla on istuskeltu monet kerrat ja putsattu milloin mustikoita milloin puolukoita roskista tai istuttu ihan muuten vaan rupatellen.

Pöytä rannalla. Tämä nikkaroitiin mieskullan kanssa joitakin vuosia sitten. Seisoo tuossa ylhäisessä yksinäisyydessään, istuimia ei ole vielä ympärilleen saanut. Pitäisi tehdä jalat uudelleen, ettei olisi noin korkea pöytä. Ja penkit pöydän ympärille.

Läpi vaikka harmaan kiven

Haasteen värin julkaisuaikaan tein koirakaverin kanssa päivittäin pienen lenkin ennen pimeän tuloa. Alkumatkaa taitettiin pellon ja kivikasojen välillä kulkevaa tietä pitkin. Kivet ovat enimmäkseen sammaleiden peitossa, mutta löytyi sieltä täältä myös joitain harmaitakin, joissa sammal alkaa vasta valtaamaan kiviä.

Rannalla niitä kiviä vasta onkin.

Koko rantaviivaa reunustaa isommat ja pienemmät kivet. Näistä kivistä näkee hyvin veden pinnan muutokset vuosikymmenten aikana. On vaaleampaa ja tummempaa raitaa.

Isot laattakivet askelmina.

Kesällä vesi oli niin korkealla, että ylsi melkein tuon ylimmän kiven tasalle. Nyt rantaviiva oli kaukana ja saunalla oli myös pieni hiekkaranta - jota kaipaa kesällä, kun mussukat ovat käymässä isomummon luona.

Kivien koko kasvaa, mitä lähemmäksi järveä kuljetaan.

Ihan rannassa olevien laattojen päältä Edi pääsee juomaan.

Tuo koko hiekka-alue oli veden peitossa kesällä.

Olisi tehnyt mieli laittaa ranta siistiksi ja kivet ojennukseen, mutta ensi vuonna tuo alue on todennäköisesti taas veden alla. Ja jos ei ole, niin siistitään sitten ensi vuonna. Kivien ympäriltä hiekka on kulkeutunut veden mukana pois ja ylempänä vesi kuljettaa hiekan hetkessä kivien päälle. Tuollainen iso laatta painaa monta sataa kiloa, joten ei sitä pelkästään rautakangen avulla liikutella.

Harmaa keinutuoli :)

Tämän keinutuolin hankin toosi monta vuotta sitten ja toimituksen laitoin äidille, jotta hän saa kokeilla onko tuossa hyvä istua ja keinua. Me kun ollaan niin lyhkäsiä, että useassa tuolissa ei meinaa jalat yltää maahan asti, jos selkänojaan asti takapuolen asettelee. Ihastuin keinutuoliin aikoinani Seinäjoella, kun hotelli Lakeukseen oli rempan jälkeen näitä hankittu hotellihuoneisiin. Keinu on lainassa äidillä niin kauan kuin hän sitä käyttää.

Toivottavasti tähän päivään saadaan auringon pilkahduksia, kuten eilenkin. On sillä valolla vaan niin piristävä vaikutus näin syksyllä.

Kivaa lauantaipäivää!

-Sari-