Kevättä

 Viimeiset aurinkoiset kevätpäivät houkuttelevat ulos, mutta edelleen tuulen vaikutuksesta tuntuu hyvin viileältä. 

Tulikellukka

Meidän takapihaa varjostavat jo tuomen, koivun ja syreenin lehdet, mutta etelätuulen puhallusta kasvillisuus ei estä. Vaikka eilen takapihalla istuessa oli jopa kylmä, en malttanut keskeyttää puuhiani ja hakea sisältä lisää vaatetta. 

Sain vihdoinkin leikattua viimeisetkin juhannusruusun kuivat varret ja katkoin ne lyhyiksi pätkiksi. Eihän noista lopulta tullut kuin noin maitopurkin verran biojätettä. Yhtä yllättynyt olin villiviinin varsia pätkiessäni, miten pieneen tilaan ne mahtuvat, kun katkoo varret muutaman sentin paloiksi. 

Ärsyttää suunnattomasti, kun biojäteastiaan on viety iso muovisäkki, jossa on puutarhajätettä, jonka olisi saanut pienempään tilaan vähällä vaivalla. Ja se yksi MUOVIsäkki vie sitten lähes koko jäteastian tilan 😡

En oikein osaa vain istua aloillani lukemassa tai vain maata ottamassa aurinkoa, vaan jotain puuhaa pitää olla koko ajan. Tuo varsien pätkiminen oli myös hyvää ajatusten tyhjentämistä ikävistä asioista ja rentouttavaa puuhaa, täydellistä mindfulnessia puutarhurille 👩‍🌾

Luin joku aika sitten, miten Kokkosen Kiti nyppii pihastaan pinsetillä männyn pudottamia neulasia. Samalla tavalla hänkin nollaa päätään työasioista, pipertämällä. 

Atsalea

Heräsin aamulla ennen kuutta ja kävin lähikaupasta aamupalaa. En toki heti herättyäni, vaan ennen yhdeksää. Tarvitsen aamulla vähintään sen tunnin heräämiseen.

Tulppaani Snow Crystal 

nuppu avautumassa.

Tulppaani Snow Crystal 

pieni nuppu makrolla kuvattuna.

Tämäkin lienee Snow Crystalin nuppu.

Pitkään menee tulppaanin nuppujen avautumiseen tänä keväänä. 

Pihan nurkassa, aamun kuumimmassa kohdassa, tulppaanit avaavat terälehdet aivan avoimiksi ja sulkeutuvat, kun aurinko ei enää paista suoraan kohti. 

Nappasin päiväkävelyllä puiston nurmelta puun pätkän mukaan ja sen mukana toin kotiin tällaisen etanan. Liekö siruetana?

Oli lähtenyt omille teilleen enkä enää löytänyt mistään. Pahus, jos tästä nyt riesa tullee!

Näitä lehtokotiloita on ollut iät ajat, 

mutta nämä saa pidettyä kurissa.

Tämäkin on sellainen mustapippurin kokoinen (makrolla kuvattu). Hyvin nämä pienetkin silmä maasta ja lehtien seasta erottaa ja päätyvät tuhottavaksi.

Tätä kaveria ei tuhota.

Eddy söi ruohoa puistossa kuin lehmä konsanaan. Toivottavasti ei sisällä pois oksenna, kun yksijseen jää.

Me lähetään käymään esikoisen luona ja suunnitelmissa olisi käydä puutarhalla. Hänellä on huomenna syntymäpäivä ja voi valita mieluisan lahjan itselleen.

Tiistain jatkoa!

-Sari-