Miten selvisin joulusta 🤔

  Ennen vanhaan kumpikin joulun pyhäpäivä tuntui merkitykselliseltä. Joulupäivänä ei saanut käydä kylässä mutta tapaninpäivänä sai jo ottaa rennommin ja vaikka laittaa jalalla koreasti. Rekiajelut olivat nuorten huvia.

Nykyisin tuntuu, että vietetään turhan raskasta joulua.

Voisi jo höllätä ja tulla toimeen vähemmällä. 

Joulua voisi päivittää riemun juhlaksi, eikä joulun tarkoitus olisi raataa, jotta syötäisi itsemme ähkyyn. Ei kenellekään jää nälkä, vaikka syö vähemmän ja pöytään katettaisi kolmen ruokalajin ateria. Päin vastoin. Vähemmästä nauttii enemmän.

Viime vuoden salaatin toisinto, jotain uutta jotain vanhaa.

Minulta jäi aaton ateria kokonaan väliin. Kun olin saanut lautaset katettua ja delegoitua nuoremmille ruokien kantamisen leivinuunista pöytään, livahdin sänkyyn hetkeksi huilaamaan. Ei olisi kannattanut, sillä tässä kohtaa katkesi henkinen selkäranka ja selkäkipu melkein esti sängystä nousemisen. Seurasi itkupotkuraivari ilman potkuja ja raivoamista.

Sain viettää sen osan aattoa, jolla oli merkitystä ja vältin sen osan, joka joka vuosi perhejoulussa on ahdistanut 😇

Nuorin tonttu, Väinö 4 kuukautta + noin viikko.

Serkukset jakoivat lahjat kuusen alta, 

jossa ne odottivat jo aamuvarhaisesta.

Joulupukki ei ole näyttäytynyt yhtenäkään jouluna, vaan tuonut lahjasäkin ulos verannalle. Viime vuonna kävi joulumuori, jonka vanhin tunnisti isomummoksi 🤶

Tänä vuonna ei käyty aattona saunassa vaan aatonaattona. Lahjat jaettiin, kun kaikki olivat paikalla ja sen jälkeen oli jouluateria. Sen jälkeen isommat serkukset vielä jatkoivat leikkiä keskenään ja juoksennella keittiön ja olohuoneen väliä. 

Lattia oli kuumaa laavaa, ja sille astumista piti varoa. Turvallista oli kulkea mattoja pitkin. Hyvä kun Valma ennätti varoittaa ja neuvoa oikean reitin, kun kuljin eteisen poikki.

Serkusten ensimmäinen joulu.

Helvi kurkisteli lahjakassiinsa ja kaivoi herkkuja.

Toimiva ratkaisu jaksottaa tapahtumat lasten ehdoilla, eikä niin kuin on tapana ollut. Viime vuonna aatto oli vielä kaaosta, mutta siitä oli opittu.

~☆~

Pienimpien paketissa oli Baby's first christmas joulukuusenpallot. Helvi sai ruokaa ja junasukat, Väinö Muumipeikko astiaston. En halua kasvattaa turhaa leluvuorta, enkä pidä lahjomista tärkeänä. Jos jotain satun keksimään ohimennen, niin sitten ostan ja annan lahjoja 🎁🎁🎁🎁🎁

Mitähän sieltä kääröistä löytyykään.

Virikkeelliset lahjat ovat parhaita 🥁

Ja vanhimmilla tyttömäiset 👛💄💍

Muumiaihetta oli monessa paketissa,

niin isommille kuin pienemmillekin.

Joulupäivä

Joulupäivänä Maia heräsi aikaisin.

Itsekään en tainnut nukkua enää viiden jälkeen. 

Katsottiin olohuoneessa lastenohjelmia, kun muut vielä nukkuivat. Mentiin sitten keittiöön aamupalalle ja lämmitin maitoa kaakaoon. Vaahtokarkkeja nappastiin (leikisti) Maian puserosta ja piparkakku oli isomummon paistamaa. Vähitellen saatiin aamupalaseuraa.

Pelattiin vähän aikaa muistipeliä, jonka joulupukki oli tuonut Mealle. Sitten kun tytöt eivät enää jaksaneet keskittyä, piti keksiä muuta touhuamista. Ruoka-aikakin olisi jo pian.

Vanhemmat ja pikkuveli menivät vielä aamiaisen jälkeen lepäämään. Tytöt saivat etsiä jouluaskartelulaatikosta yhden mieluisan asian sillä aikaa, kun valmistin tytöille ruokaa. Kumpikin oli kerännyt kasan leikekuvia ja Mea oli jo ennättänyt rakentaa kuusenpallo-stanssikuvioista ja langasta hienon viirin. Vai kaulakoruko siitä tulikin 🤔

Mieskullalle olin unohtanut kertoa, mitä oli luvattu 😄 Maia teki oman kaulakorunsa lahjanarusta ja parista tontusta. Ei mumma turhaan ottanut kassillista askartelutavaroita mukaan, askartelevaisia ovat murusetkin ✂️  🖍🖌🖍. 

Tarkoitus on vuoden viimeisinä päivinä tehdä Luovan joulukalenterin 2025 vielä puuttuvat luukut. 

Joulupäivä oli saunapäivä

ja yhdessäolon aikaa.

Iltapalalla tyhjennettiin aatolta jääneitä kulhoja ja lautasia. 

Herkkua oli vielä monenlaista. 

Sulatin aattona unohtuneet katkaravut. Maia otti kaksi kertaa lisää ja Mea tyhjensi kulhon viimeisistä katkoista 🍤🍤🍤🍤 Varteen otettavaa seuraa laivan buffeeseen ainakin nämä isoimmat muruset ☺️ Kaikille kolmelle maistuu katkaravut. Skagenröra maistui Mealle perunan kera aattona 👍

Tapaninpäivänä

Aamupäivällä lähdettiin tyttöjen kanssa kävelylle 

ja saatiin mukaan koirakaveri ja mieskultakin.

Eddy oli riehakkaalla päällä kuin nuorempana. Olihan nyt viileää, muutama pakkasaste ja vanhoilla jaloilla jaksoi juosta ja komentaa heittämään keppejä hurjan kovaäänisen haukkumisen tehostamana.

Tonttukoira Eddy ja hirmuinen halko 😁

Matkan varrella oli paljon sammaleen peittämiä isoja kiviä ja kivikasoja, jotka kesällä peittyvät heinikon taakse. 

Kävely tietä pitkin ei ole tylsää, kun välillä poikkeaa tieltä ja kapuaa kivien ja kantojen päälle seikkailemaan.

Kukkulan valloittajat

Lapsuuden jännittävä peikkometsä on kadonnut.

Vuosikymmeniä vanha kuusimetsä on kaadettu,

eikä yhtään linnunlaulupuuta ole jätetty,

saati oraville käpyjä ravinnoksi.

Pysähdyimme katsomaan kantojen renkaita.

Jäiköhän mieleen, että renkaista voi laskea 

puun iän ja vuosirenkaita kutsutaan lustoiksi.

Muutaman vuoden päästä voi käydä

metsämuseo Lustossa oppimassa lisää 😊

Näin suurin piirtein sujui jouluni ja näihin tallettuihin muistoihin voin palata uudelleen. Tuskin vuoden päästä muistan edes sitä, oliko lunta vai satoiko vettä.

Muistiin siis tämäkin: aattona oli lunta, joulupäivänä suojasää ja vähäinen lumi suli, jolloin tapaninpäivä oli lumeton. Pakkanen ja aurinko piristivät tapania ja oli mainio ulkoilusää.  

Ja tänään aamutaivaalla näkyi tähtiä 

⭐️ ⭐️ ⭐️⭐️⭐️⭐️

-Sari-