Aamuisella kävelyllä

 Helteiden aikaan tuli tavaksi käydä Eddyn kanssa lenkillä ennen töiden aloittamista, sillä lounasaikaan tuolla koirakaverilla olisi ollut ulkona liian tukalaa olla, vaikka varjon puolella kuljetaankin. 

Aamuhetket ovat kauniita. Puistossa ei ruohonleikkuria ole näkynyt moneen viikkoon ja luonnon kukat ovat saaneet kukkia rauhassa. Yhtenä aamuna otin kameran mukaan ja kasveja kuvatessa aika kului kuin siivillä. 

Mikä helpotus, kun päästiin vihdoin tukalista helteistä ja makuuhuoneen (ja koko kodin) saa viileäksi. Meillä on edelleen tapana nukkua ikkuna auki, vaikka aamuyöstä viilenisi lähemmäs kymmeneen asteeseen. Illalla laitettiin ikkuna kiinni, mutta oli pakko käydä laittamassa se pian raolleen, sillä tuntui kuin olisi happi loppunut. Yhtään kertaa en yöllä herännyt sen takia, että palelisi. Ja meillä on peittona vain pussilakana.

Ja vihdoin saatiin meidänkin ryytimaalle vesisadetta! Useimmiten on satanut yöllä, mutta eilen satoi kunnolla hetken myös päivällä. Ennätin käydä juuri ennen lounastauon päättymistä täyttämässä isoimman ämpärin ja kastelukannun sadevedellä. Ensi viikolla pitää suunnitella, mihin isoimmat ruukut sijoittaisin ja viritellä AquaBloomin letkut kohilleen. Se on vielä jäänyt tekemättä, kun aamulla en ole kerennyt ja illalla työpäivän jälkeen en ole jaksanut.

Tällä viikolla työpäivät ovat venyneet pitkiksi. Toimistopäivänä maltoin lopettaa työt vasta seitsemältä, kun oli niin hyvä vauhti päällä. Onneksi työmatka meni joutuisasti, kun matkustajia oli vähemmän, ja olin kotona jo vähän jälkeen kahdeksan. Nyt on kaikki keskeneräiset työt työkaverin murheena ja minulla alkaa loma. Voi tätä odotettua päivää!

Viikonlopun matkamme aikana naapuri oli pitänyt huolen, että puiston reunan eläinten vesilautasella oli riittävästi vettä. Sunnuntaiaamuna hän oli nähnyt siellä myös siilin juomassa. Voi miten iloiseksi tulinkaan kun kuulin, että täällä edelleen asustelee siilejä. Niistä kun ei ole ollut havaintoja pitkään aikaan. Oli ollut vieläpä oikein iso yksilö. Kunpa itsekin sen näkisin, mutta aamuisin uni on maistunut liian makoisalta, enkä ole kukonlaulun aikaan ollut vielä takapihalla puuhastelemassa.

Tässä lähiympäristössä on oleskellut paljon harakoita ja variksia, mihin lienevät pesänsä rakentaneet. Kukkaispolun varrella on ollut tänä kesänä merkittävän paljon simpukankuoria, ja olen ihmetellyt mistä ne ovat siihen kulkeutuneet ja kenen toimesta. Kunnes eräänä päivänä koirakaverin kanssa iltalenkillä paljastui, että varikset niillä herkuttelevat. Toinen varis nokki kuorta auki ja toinen katseli vieressä puiston viereisellä kävelytiellä. Eivät arastelleet yhtään ja pääsin niitä lähes metrin päähän ennen kuin malttoivat jättää saaliinsa ja poistua paikalta. Harmitti, kun ei ollut kameraa mukana, olisin saanut hyviä lähikuvia. Aika pitkän matkan ne niitä kuljettavat, jos simpukat ovat tuolta läheiseltä järveltä.

Nyt on aika tormakoitua ja lähteä nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta ihan tuonne ulos saakka. Eddy on ollut viikon omassa kotona, mutta tänään käydään se takaisin meille. Mieskulta on varmaan jo kaivannut lenkkikaveria, kun alkoi puhumaan sen hakemisesta ihan oma-aloitteisesti 😁

Ihanaa viikonloppua!

-Sari-

Synttärimatkan kohokohta

Ei ollut tämä Flamm, vaan sinne mieskullan kohokohtapaikkaan ajauduttiin, koska ei päästy heti tuonne Flammeen. Edellisellä kerralla käytiin nauttimassa tuolla Flammkuchenit ja viiniä, ja talvi-iltana sen kynttilävalaistus ja intiimi tunnelma oli ihana kokemus.

Me haluttiin viiniä ja päädyttiin tähän paikkaan. Rotermannin korttelissa Time to Wine on toiminut vuoden verran. Ihan uusi konsepti meille, mutta äkkiä oltiin ihan konkareita 😂

Asiakaspaikkoja ei ollut kuin muu5ama kymmen, mutta pulloja pienessä tilassa oli satoja (ellei tuhansia). Meillä kävi tuuri, kun saatiin parin tunnin päähän varattu pöytä. Mehän vaan aiottiin piipahtaa tuolla suunnittelemassa illallispaikkaa!

Valitse mitä juomaa haluat maistella ja täytä lasisi.

No ei sitä lasia yhdellä laskukerralla ois saanu täyteen, siihen olisi vaadittu useampi valutus. Meille annettiin muovikortti, joka laitettiin joko punaisen, valkoisen tai roseen juoman kohdalla olevaan aukkoon.  Sen jälkeen valitaan halutun viinin kohdalta maisteltava määrä; 25 ml, 75 ml tai 120 ml.  Lasi hanan alle ja painetaan halutusta napista ja viini virtaa lasiin. Maisteltavia viinejä oli parisenkymmentä erilaista ja eri hintaluokassa.

Me jäätiinkin tuonne vähän pidemmäksi aikaa kuin oli aikomus ja kaivattiin pikku naposteltavaa. Kävin tilaamassa meille juustolautasen - 10 euroa. Naapuripöydän naisilla oli juustolautasen lisäksi lihalautanen ja keksejä. Aikoivat olla maistiaisilla varmaan pitkään :)

Tarjoilija toi meille vettä suun huuhteluun. Maistiaisten välissä pitää edellisen viinin maut saada pois. Ja parempi ois aloittaa kevyestä ja päättää vahvimman makuiseen. Itse maistelin vähän roseeta ja toisena valitsin hyvin tumman punaisen punaviinin. Sitä olisin ostanut mukaan (juu, siellä oli myös ulosmyyntiä), mutta valitettavasti oli loppunut varastosta.

Illallispaikasta ei päätetty vielä tuolla, vaan suunnattiin vanhaan kaupunkiin ja päätettiin sitten siellä. Ennen kuin palattiin takaisin hotellille, ennätettiin käydä vielä Flammessakin :)

Ja matkalla löydettiin vielä yksi pieni viinibaari,

jossa piti ihan ehdottomasti käydä Ü

-Sari-

Majoituimme taas Nordic Hotel Forumissa

 Majoituimme ensimmäistä kertaa Nordic Hotel Forum -hotellissa vuonna 2008 jouluna. Hotelli oli aloittanut toimintansa joulukuussa 2007 Viru-hotellia vastapäätä, joten melko uusi hotelli oli kyseessä silloin. Saimme huoneen kahdeksannesta kerroksesta, jossa sijaitsee hotellin sauna- ja kylpyläosasto sekä kuntosali. Oli kiva, kun oli niin lähellä. Kylpytakki vaan päälle ja uimaan 😀

Muutama valokuva ensimmäiseltä vierailulta löytyi koneelta. Tykästyin kovasti tuolloin tuohon sängynpäädyn lehtikuvioon ja myös päiväpeitteen keinoturkisreunaan. Samalla tyylillä suunnittelin kotiinkin päiväpeiton, mutta kovin usein sitä ei ole vielä meidän sänkyyn levitetty :)

Kylpyhuoneessa oli kukkakuvioista lasiseinää, jonka läpi näki vessassa olijan. Joku vessakuva elokuulta 2013, jolloin majoituimme viidennessä kerroksessa huoneessa 542.

Huoneessamme wc-seinällä oli tällä kertaa kolme tällaista alakuvan pyöreää kuvioitua lasi-ikkunaa, joiden läpi ei enää ollut näkyvyyttä vessaan. Vessarauha 👍

Hotellia rempattiin vuoden ajan lattiasta kattoon 12,5 miljoonalla eurolla ja remontin jälkeen se avautui taas matkustajien käyttöön 2.8.2021. Eli tavallaan taas melkein vuoden päästä yövyttiin "uudessa" hotellissa sen avauduttua.

Tällä kertaa majoituimme kerrosta alempana huoneessa 437, joka sijaitsi aivan hissien läheisyydessä. Oli vaivatonta kulkea hissillä neljä kerrosta ylemmäs rentoutuskeskukseen eli uimaan. Rentoutuskeskus on alkoholivapaata aluetta, peukut sille.

Nykyisin hotellihuoneen sisutus on värikkäämpää, 

mutta kuitenkin omasta mielestäni edelleen hillittyä.

Tuo lamppu oli hauska ja tapetti kaunis.

Yhden yön vierailuun ei varattu kylpyammeellista huonetta, varsinkin kun pääsi porealtaaseen ja uimaan. Olisi pitänyt käydä ottamassa kuvia myös allasosastosta, mutta en muistanut enää aamiaisen jälkeen. Vessassa oli kivan iso ja karkin värinen lavuaari. Siitä piti käydä ottamassa kuva, ennen kuin poistuttiin rakennuksesta ja lähdettiin kotimatkalle.

Vessanpönttö oli hassun neliskulmainen. Jokaisella kerralla tuohon istahtaminen tuntui oudolta. Oli ihan pakko ottaa pöntöstä kuva tänne blogiin 😂

Aikoinaan alakerran aulabaarissa oli oikein mukava tarjoilija. Hän sai jokaisen vieraan tuntemaan itsensä tervetulleeksi hotellin vieraaksi. Enää tuota "Peteriä" ei näkynyt ja baarikin on poissa. Tilalla on ravintola Noho, jonka ulkoterassilla on useita lasikuutioita ja joka tarjoaa japanilaistyylistä ruokaa pohjoismaisella tvistillä. Mieskullan tilausta ei tarjoilija ymmärtänyt suomeksi eikä englanniksi, kuulema osasi vain venäjää. Onneksi joku työkaverinsa ymmärsi ja saatiin kuohuviinimme Ü

Noho-ravintolan tilat ovat tyylikkäät. Pidin tuosta isosta pöydästä, jonka ympärille mahtuu isompikin kaveriporukka viettämään aikaa. 

Pöydät valmiiksi katettuina, asiakkaat vain puuttuivat vielä.

Aamiaisravintola on nyt nimeltään Nomel ja se toimii myös juhlatilana. Aamiaiseksi valitsin ensin lautaselleni tomaattijuusto-munakkaan, vaaleita papuja tomaattikastikkeessa (kuten usein Tallinnassa on tapanani), paistettuja sieniä ja raejuustoa. Oli nimittäin nälkä, kun ennen aamupalaa käytiin kahdeksannessa kerroksessa (kuva alla allasosaston ikkunoista) uimassa. Aamu-uinti onnistuikin hyvin, kun altaassa ei ollut silloin muita, vain toinen pariskunta oli porealtaassa. Uiminen ja vedessä jumppaaminen teki hyvää kipeälle polvelleni.

Olemme tosiaan yöpyneet Nordic Hotel Forumissa usein. Pidämme sen sijainnista, lyhyt kävelymatka laivalta ja vanhan kaupungin lähellä. Tällä kertaa valintaan vaikutti myös Rotermannin kortteli, jossa suunnittelimme viettävämme aikaa illalla viiniä nauttien ja ehkä myös illastaen jossain ravintolassa. Ja myös pieni tunnelmallinen allasosasto vaikutti valintaan. 

 Korona-aikainen remontti on vaikuttanut myös moneen ratkaisuun asiakkaiden ja henkilökunnan turvallisuusnäkökulmasta. Yleisissä tiloissa on suomalaisia Genanon ilmanpuhdistuslaitteita (mm. aamiaisravintolaan mennessä huomasin yhden), jotka puhdistavat ilmasta mm. nanohiukkasia, viruksia ja bakteereja. Yksi virustorjuntaratkaisu on myös kontaktittomat ratkaisut kuten kontaktiton sisäänkirjautuminen, huoneiden ovien avaaminen älylaitteilla ja hotellilaskun maksaminen digitaalisesti. Avainkortti oli käytössämme ja huoneen oven avaamiseen tarvittiin enemmän voimaa kuin vain kevyt töytäisy.

Ehdottomasti majoitutaan Forumissa tulevaisuudessakin. Remontin yhteydessä ennakoitiin tulevaisuuden liikematkailun yhdistyvän enemmän henkilökohtaisiin lomiin ja huoneissa on otettu enemmän huomioon perhematkailua esimerkiksi huoneiden koossa. 

Jos ois ihan törkeesti varaa, voisin ottaa double deluxe huoneen viikoksi tai pariksi ja tutustuisin nyky-Tallinnaan ihan kunnolla. Siellä on hyvä kulkea julkisilla paikasta toiseen ja hyviä ravintoloita ynnä muita illanviettopaikkoja on paljon.

Ja tuolla hotellin katolla hoidetaan mehiläisiä. Ilmankos aamiaisella oli hunajaa tarjolla aidossa hunajakennossa. Hunajakennoa en muistanutkaan, kun etsin hunajaa teeheni. Huomasin sen sijainnin vasta kun olimme jo lopettelemassa aamiasen nauttimisen.

Palaan vielä matkatunnelmiin ja ravintolamaailmaan.

-Sari-

Synttärit matkoilla

 Mieskulta ei välittänyt juhlistaa pyöreitä vuosia täyttäessään sen kummemmin. Kun syntymäpäivä oli viikonloppuna, päätettiin piipahtaa kahdestaan Tallinnassa yhden yöseudun verran. Hänellä alkoi kesäloma, mutta minulla työt vielä jatkuvat. Muutoin olisi voitu viettää useampikin päivä Tallinnassa ja kierrellä Telliskivessä, Noblessnerissä, Kadriorgissa ja etsiä uusiakin kohteita.

Helteet hellittivät ja matkasää oli just passeli ainakin itselleni. Vaikka aurinkokin paistoi, ei ollut liian kuuma. Vain yhden sadekuuron verran jouduttiin odottamaan sisällä koko matkan aikana ja sadetta pitäessä toivoin, että kotonakin olisi satanut. No ei ollut kummoisest sadellut, teelusikallistakaan ei tainnut vettä olla astian pohjalla ryytimaan kasteluun.

En liiemmin välitä aikaisista lähdöistä, joten valittiin puoli kahdentoista aikaan Katajanokalta lähtevä laiva ja oltiinkin juuri sopivasti perillä vähän ennen kolmea, jolloin ei tarvinnut odottaa saako hotellihuoneen heti vai ei. Kotoa lähdettiin aamuyhdeksän hujakoilla, matkattiin bussilla rautatieasemalle ja odoteltiin viitosratikkaa. Ja odotellessa katseltiin noita kivimiehiä :)

Terminaalissa oltiin ihan liian aikaisin ja minulla oli ihan kamala nälkä. Sataman kahvilassa ei kummoinen valikoima vitriinissä silloin ollut, mutta rieskakolmioleipä sai tainnuttaa kovinta nälkää. 

Heti laivalle asetuttuamme astelin Robert´s Coffeen jonoon ja siinä sainkin odottaa tovin vuoroani, vaikka jono ei ollut pitkä. Kahvin saaminen näytti kestävän (itse otin kaakaon, kun en kahvista tykkää pätkääkään) ja siksi jono eteni hitaasti. Kunnon ruisleipä ja juustokakkupala päälle, ja nälän aiheuttama kiukku oli pois pyyhitty ja matka jatkui rattoisammin loppu matkan.

Loppu laivamatka istuttiin pubissa trubaduuria kuunnellen ja arvausleikkiin melkein osallistuen. Mieskulta olisi tiennyt pari ja itsekin joitakin, mutta kummankaan käsi ei silloin noussut. Kerran mieskulta intoutui vastaamaan, mutta sillä kertaa veikkasi väärin. 

Vanhan legendan mukaan Tallinna on kaupunki, joka ei valmistu koskaan. No ainakin Tallinna uudistuu jatkuvasti ja näiden kahden ja puolen vuoden aikana, jolloin emme ole Tallinnassa käyneet, oli tapahtunut paljon muun muassa satama-alueella ja sen lähistöllä. 

Amiraliteetin altaan ylle oli valmistunut valkoinen (avattava) kävelysilta, joten A-terminaalista pääsee nyt suorempaa reittiä Nautica-ostoskeskukseen (ja D-terminaaliin jos olikin erehdyksessä mennyt väärään terminaaliin 😁) eikä enää tarvitse kiertää pienvenesatamaa. Muutoinkin sataman alueella on paljon rakennustyömaita tai uusia rakennuksia, kuten Porto Francon alue.

Tällä kertaa olin tehnyt kotiläksyt hyvin huonosti ennen matkaa, joten monta kiinnostavaa kohdetta jäi kuvaamatta. Olen nyt tätä kirjoittaessani lukenut artikkeleita ja juttuja tämän päivän Tallinnan kuulumisista ja ihan pää meneen pyörälle kaikesta siellä tapahtuvasta ja tapahtuneesta. Kuvia olisi pitänyt ottaa ihan koko ajan matkalla satamasta hotellille ja hotellilta satamaan, uusista rakennuksista, kävelysillasta, rakennustyömailta. Mutta varsinkin satamasta hotellille käveleminen oli vaikeaa kipujen takia, joten en hirveästi jaksanut kiinnostua ympäröivistä asioista. Venesataman penkillä istahtaessa katselin ennemmin purjeveneitä kuin takana olevia rakennuksia. Olisi pitänyt katsoa myös taaksepäin.

Kävelimme Rotermannin korttelin kautta hotelliimme. Nautimme ensin lasilliset kuohuvaa, ennen kuin kirjauduimme sisään. Ja pian olimmekin jo hotellin saunaosastolla porealtaassa kuumassa vedessä rentoutumassa :)

Jatkan matkakertomusta myöhemmin, 

nyt on aika käydä nukkumaan.

-Sari-

Flammentanz ilahduttaa muutamalla kukalla

 Flammentanz ei kovin montaa kukkaa tänä kesänä tee. Vain muutama uusi varsi kasvoi ruusuun viime vuonna, mutta en vieläkään ole tohtinut tästä luopua.

Ei aina tarvitse olla runsasta, vaan vähästäkin voi nauttia.

Nyt ilmojen viilentyessä voi vihdoin istua takapihalla 

ja katsella näitä ruusunkukkia.

Hyvää Eino Leinon päivää 

ja

Kaunista runon ja suven päivää!

-Sari-

mies lupasi tuoda tänään ruusun

13. hääpäivänämme, leikkaakohan 

tuosta Flammentanzista sellaisen :)

Tuomenkehrääjäkoi

 Tuomenkehrääjäkoit ovat nyt kuoriutuneet ja tuomien rungolla on paljon pitkulaisia perhosia. Koostanpa tämän vuoden kuvat kehrääjäkoin vaiheista talteen tähän samaan postaukseen.

Tuomen kukkiessa kaikki oli vielä ulospäin hyvin, mutta

kehrääjäkoi on muninut munansa tuomeen jo viime syksynä.

Muna on yleensä tuomenkehrääjäkoin talvehtiva elämänvaihe.

Toukat kutovat ympärilleen tiiviin seitin lehtien puhjetessa.

Tänä vuonna kehrääjäkoin toukkia oli valtavasti, moista

en ole koskaan aiemmin nähnyt täällä enkä muuallakaan.

Toukat valtasivat kaikki puistoa reunustavat tuomet, söivät

tuomista lähes kaikki lehdet ja verhoilivat ne aavemaisiksi.

Aikuisten perhosten pitäisi kuoriutua koteloistaan heinäkuun lopulla tai elokuun alussa. Meidän tuomissa kuoriutumisvaihe on jo ohitse ja tuomen juurella on kasoittain koteloita (alakuva). Yläkuvassa toinen perhonen, oikeanpuoleilen, kulkee seitin alla ja vasemmanpuoleinen on tullut jo seitin päälle.

Tuomenkehrääjänkoilla on aikuisena 9,5 - 12,5 millimetrin pituiset etusiivet (lähde otokkatieto.fi). Perhosen valkoisissa etusiivissä on pieniä mustia pilkkuja. Alasiivet sillä on tummat.

Näitä koiperhosia on nyt toooosi paljon!!

Alakuvassa on vain pieni osa tuomen runkoa.

Tuomen pitäisi kasvattaa syksyyn mennessä puuhun uusia lehtiä.

Näitä kummituspuita ei tarvitse koko kesää vissiin katsella.

Ensi keväänä näkee, kuinka paljon munia tuomien oksiin on tänä syksynä munittu ja toistuuko yhtä runsas tuomenkehrääjäkoin esiintyminen myös ensi vuonna.

-Sari-

Heinäkuu ja rantaraitille

 Parhautta aloittaa viikonlopun vietto ja heinäkuu rantaraitin varrella, meren läheisyydessä. Pilvet ennättivät peittää auringon ennen kuin kotoa päästiin matkaan. Eipä tarvinnut läträtä aurinkosuojan kanssa. Terasseilla oli vielä hyvin tilaa ja päästiin istumaan meren puolelle, jossa tuuli vilvoitti helteistä ilmaa.

Kun koskaan ei tiedä, miten kauan aikaa pitää ruokaa odottaa, aloitettiin perinteisesti jälkkäristä. Vegaaninen suklaa-juustokakkupalanen oli mieskullan mielestä makeaa mutta keksipohja oli hyvää.

Kun kakkupala jaettiin, pysähdyttiin 

matkalla autolle vielä jätskillä 😁

Oli ihan pakko pysähtyä kuvaamaan näitä kimalaisia. Ihan niin nopea en kamerani kanssa ollut, että olisin ennättänyt ottaa lähikuvan kahdesta erilaisesta kimalaisesta samalla kukalla.

Hyönteiset ovat hauskan karvaisia. kuten nämä kimalaiset - ja perhoset. Kimalaislajeja en osaa erottaa toisistaan. Wikipediasta lukaisin, että kaikkien kimalaisten pinta on musta ja eri lajien karvapeitteet eroavat toisistaan. Tavallisimmat värit ovat musta, punainen, keltainen, ruskea, harmaa ja valkoinen. Värit esiintyvät erilaisina yhdistelmillä, joista harjaantunut silmä erottaa eri kimalaislajit toisistaan 😎  Naaraat ja urokset ovat jokseenkin samanväriset ja loppukesästä jotkin oranssit ja ruskeat kimalaiset ovat haalistuneet harmaiksi, joten kimalaislajeja kannattaa opetella tunnistamaan alkukesästä.

Toisilla oli vaalea ja toisilla keltainen takapuoli.

Meren rannalla kukki ruusuja....

...ja parkkipaikan vieressä kotona vaaleakukkainen pioni.

 Ihanaa heinäkuuta!

-Sari-